Kampanjarahoituksen kiemurat

Vaalirahakohu vuoden 2007 vaaleista käy edelleen kuumana ja ikäviä epäselvyyksiä nousee esille lähes viikottain. Hyvä, että asiat käydään läpi.

Vuoden 2011 vaalien pääasia ei kuitenkaan saa olla kampanjarahoitus tai siinä olevat epäselvyydet, sillä  nyt ehdolla olevien tulee hoitaa kampanjansa kunnialla ja avoimuudella, jotta luottamus politiikkaan sekä kampanjan tekemiseen. Pääasia vaaleissa tulee olla asiakysymyksissä, tulevaisuuden haasteissa sekä niihin esitettävissä ratkaisuvaihtoehdoissa.

Vaalirahoituslaki on täsmennetty ja tiukennettu huomattavasti ja oma kampanjani noudattaa avoimuutta kaikin tavoin. Jokainen yli 1500 euron lahjoittaja julkaistaan sivuillani ja alle 1500 euron lahjoittajat julkaistaan, mikäli lahjoittaja ei erikseen tätä kiellä.

Harmillista on, että kaikki ehdokkaat eivät ole lukeneet lakia läpi ja muun  muassa lehdissä olevat vaalimainoksien maksutiedot ovat vain harvoilla ollut näkyvissä. Outoa on myös se, että ehdokas julkaisee oman vaalimainoksen ilman puoluetunnusta, joka on ollut edellytys jo useissa vaaleissa. Laki yksiselitteiseisti edellyttää, että nykyään mainoksessa mainitaan mainoksen maksaja myö siinä tapauksessa, että maksajana on ehdokas itse. Omien mainoksieni lisäksi olen lehtiä selatessa huomannut, että ainakin Lehtisen Seppo, SDP:n ehdokas, on läksynsä lukenut ja hänen mainoksissa olen huomannut vaatimusten olevan kohdallaan. Valitettavan monella puutteita edelleen on. Nyt tsemppiä arvon kollegat!

Haluatko olla mukana tukemassa kampanjaani?

Pienikin lahjoitussumma on osoitus luottamuksesta sekä minuun että yhteiseen politiikan tekemiseen. Vaalirahoituslain määrittelemä kampanja-aika eduskuntavaaleihin on alkanut 17.10.2010 ja se päättyy kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen.
Tässä esimerkkejä, mitä pienelläkin tuella saa kampanjassani:

5 euroa:          20 kpl rintanappeja

10 euroa:        250 kpl jaettavia flyereita

25 euroa:        1 kpl tiimitakkeja

80 euroa:        50 kpl auton takalasitarroja

200 euroa:      1 kpl mainos Kaarinan uutisiin

500 euroa:      1 kpl tiimiauton teippaukset kampanjan ajaksi

1000 euroa    2 vkoa näkyvyyttä bussin näyttötaulussa kulkevassa valomainoksessa

Helpoin tapa tukea kampanjaa on Lahjoituslippaan käyttö. Summan voit valita itse. Tämä lipas on Kokoomuksen tapa tuoda kampanjan tukeminen entistä helpommaksi sekä julkisemmaksi. Antamasi tuki siirtyy täysimääräisenä tukitilille.

Lahjoituslipas:

http://www.lahjoituslipas.fi/kokoomusehdokas/kimmohollmen2/lahjoita/

Lisätietoja löytyy myös kotisivuiltani Vaalirahoitus-kohdasta. Lue lisää täältä.

Kategoria(t): Politiikka | Kommentoi

Stella isän yöpuvussa

| Kommentoi

Kuinka kauan lapsi saa olla lapsi?

Viime viikkoina mediassa on ollut esillä tutkimuksia lasten ja nuorten syömishäiriöistä sekä tavoitteista laihtua. Ehdokas-kollegani Saara-Sofia Sutela on aiheesta kirjoittanut omassa blogissaan (lisätietoja: http://saarasofia.blogspot.com/2011/01/syomishairioihin-puuttumisessa-avoimuus.html) ja hänen tekstissä on paljon hyvää asiaa sekä keinoja ongelman varhaiseen puuttumiseen.

Itse en ole vielä mikään ekspertti lastenvaatteiden ostamisessa, sillä Stella-tyttäremme on saanut lahjaksi sukulaisilta ja ystäviltä niin paljon vaatteita, että omat lastenvaateostokset ovat olleet vasta neljä paria sukkia ja kaksi paitaa. Ja mikä hienointa, Stella käyttää myös niitä vaatteita, joita olen itse käyttänyt 31 vuotta sitten ollessani saman ikäinen ja kokoinen. Kiitoksia äidilleni vaatteiden säilyttämisestä, sillä mm. tyylikäs pallokuvioinen yöpuku on tosi hieno myös Stellan päällä. Unisex-vaatteita osattiin tehdä jo 70-luvulla! Liitän tähän myös hienon kuvan Stellasta parin viikon takaa.

Moni kauppaketju on kuitenkin ottanut valikoimiinsa jo aivan pienille lapsille omat mallistonsa, joissa tyttöjen vaatteet ovat kapeampia ja leikkauksiltaan erilaisia verrattuna poikien vastaavankokoisiin vaatteisiin. Perusteluina on käytetty mm. sitä, että tyttöjen ja poikien muoti eroaa toisistaan, joten tästä syystä jo lastenvaatteet ovat tehty eri tavalla. Tyttöjen odotetaan olevan söpöjä ja siroja, ja siksi vaatteetkin valmistetaan sellaisiksi. Poikien tulee taas sopia leikkivään, aktiiviseen rooliin ja siksi vaatteista tehdään enemmän käytännöllisiä ja suurempi kokoisia. Onko tämä todellakin tarpeen?

Tuleeko yksi- tai kaksivuotiaalla tytöllä tosiaan olla jo pillifarkut ja glitterillä koristeltu toppi? Mielestäni ei ja meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, että emme kasvata lapsiamme valmiiseen muottiin, josta sitten muodostuu jo pienelle lapselle paineita oman ulkonäkönsä ja muiden sukupuoliseen rooliin sidottujen tavoitteiden suhteen.

Yrityksien osalta on tällä hetkellä olla vastuullisia ympäristöä ja yhteiskuntaa ajatellen. Olisiko mahdollista, että yritys olisi vastuullisempi myös sen osalta, että mm. lastenvaatteiden valikoimissa olisi enemmänkin ”unisex-vaatteita”? Mikäli näin olisi, tulee meidän kuluttajien myös osata vaatia ja sitten hyödyntää niitä palveluntarjoajia, jotka ovat ottaneet valikoimiinsa pyydettyjä tuotteita.

Annetaan lasten olla rauhassa lapsia. Ihan niin kauan kuin heistä siltä tuntuu.

Kategoria(t): Politiikka | Kommentoi

Opinto-ohjauksen oltava ohjausta opintoihin

Nyt kun keskustellaan työurista ja varsinkin siitä, miten nuoret pitää saada valmistumaan nopeammin opintoaikoja lyhentämällä, tulisi mielestäni keskustella enemmän siitä, miten voimme parantaa opinto-ohjausta yläkoulussa sekä toisella asteella. Jokainen välivuosi sekä jokainen ”väärää” alaa opiskeltu vuosi pidentää valmistumista ja siirtymistä työelämään.

Itse muistan, miten opinto-ohjaus silloisella yläasteella oli lähinnä samassa rakennuksessa toimivan lukion mainostamista sekä opintojen esittelyä, yksilöllistä ohjausta taikka perusteellisempaa keskustelua uravalinnoista ei vielä käyty. Ja lukion osalta opinto-ohjaus olikin jo suurempi vitsi, sillä yhteishaun ”pakkohaun” myötä keskityimme enemmänkin valitsemaan niitä koulutusohjelmia, joihin on niin vaikea päästä, ettei edes pääsykoepaikkaa tulisi saatua, saati sitten varsinaista opiskelupaikkaa. Kuinka moni teistä on kokenut opintojen ohjauksen samanlaisena?

Lukion lopulla tiesin tahtovani lukemaan yhteiskuntatieteellisiä aineita yliopistoon, mutta jouduin myös istumaan tunnin AMK:n pääsykokeissa, jotta turvasin oman selustani mahdollisen työttömyyden varalta. Rehellisesti voin sanoa, että minulla ei ollut hajuakaan mihin pääsykokeisiin olin edes menossa. Ja nykyisessä työssäni AMK:n opiskelijakunnan pääsihteerinä tulee joka vuosi eteen useita sellaisia tapauksia, joissa opiskelijat ovat ottaneet opiskelupaikan vastaan jopa väkisin tietäen, että tulevat jättämään ko. opiskelut kesken heti kun pääsevät haluamaansa opiskelupaikkaan.

Oma istumiseni AMK:n pääsykokeessa oli vain oman aikani tuhlaamista sekä järjestelmän kuormittamista pääsykokeisiin osallistumisella (kaksoisveljeni jätti muuten pääsykokeet riskillä väliin ja jäi kotiin nukkumaan ja investoi tuon tunnin omaan hyvinvointiinsa) ja väärällä alalla opiskellut vuodet ovat resurssien pahanlaatuista hukkaamista. Kun opiskelupaikka on otettu ”pakosta” vastaan, voi se jäädä saamatta alalle motivoituneelta hakijalta, jolloin tuhlaantuu entistä enemmän vuosia ja opiskelupaikkoja.

Yhteishaun pakkomaisuus tuleekin poistaa välittömästi ja opinto-ohjauksen tulee vastata nykyajan haasteisiin. Tavoitteena tulee olla se, että jokainen nuori löytää, joko itse tai yhdessä opinto-ohjaajan kanssa, oman alansa ilman turhia välivuosia taikka muiden aineiden opiskeluja. Opintojen ohjaukseen peruskouluissa ja toisella asteella on osoitettava riittävä lisäresurssi, jotta opinto-ohjaus olisi oikeasti ohjausta tuleviin opintoihin ja oikeisiin ammattivalintoihin niin toisen asteen ammatillisten opintojen kuin myös korkeakouluopintojen myötä.

Tulevaisuuden tekijät, motivoituneet oman alansa ammattilaiset ja veronmaksajat, ovat tällä hetkellä peruskoulussa – meidän tehtävä on helpottaa sitä, että he löytävät oman opintopolkunsa ja tätä kautta paikkansa työelämässä mahdollisimman helposti ja nopeasti. Jokainen tässä investoitu euro tuo itsensä moninkertaisesti takaisin.

Kategoria(t): Opiskelu, Politiikka | Kommentoi

Polttava kysymys

Sain osallistua tiistaina 14.12. Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) ympäristövaliokunnan sekä Maanystävien järjestämään ilmastoaiheiseen tilaisuuteen. Kattavan alustuksen jälkeen oli vuorossa paneelikeskustelu kansanedustajaehdokkaiden kesken ja oli taas mukava päästä kuulemaan kollegoita muista puolueista ja vaihtamaan mielipiteitä sekä vastailemaan kysymyksiin.

 

Säästä riittää aina keskusteltavaa ja usein juttua kuunnellessa tuntuu, ettei koskaan ole sopiva sää. Kesällä on liian kuuma ja talvella taas liikaa lunta ja pakkasta. Vaikka sää onkin jokapäiväinen puheenaihe, ei ilmastosta tai ilmastonmuutoksesta keskustella useassakaan kahvipöydässä. Itse näen, että ilmastonmuutos ei ole käsitteenä riittävän konkreettinen ja tästä syystä myös arkipäivässä kovin etäinen.

 

Ongelma on samankaltainen myös ilmastonmuutokseen liittyvässä politiikassa, sillä jos vertaamme vaikka talouspolitiikkaan, on ero selkeä. Viime aikoina koetut talousheilahtelut ja mm. Kreikan ja Irlannin talouksien ”pelastamiset” ovat huomattavasti konkreettisimpia ja myös yksittäistä suomalaista koskettavia asioita, mikäli talousongelmat leviäisivät samassa laajuudessa ympäri Eurooppaa ja myös meille Suomeen.

 

Annan konkreettisen esimerkin: kun Kemijärveltä lakkautettiin paperiteollisuutta 2007 – 2008, matkasi yöjunalla iso delegaatio Helsinkiin eduskuntatalon eteen vaatimaan kansanedustajilta sekä hallitukselta toimia työpaikkojen pelastamiseksi. Työpaikan menetys oli selkeä ja konkreettinen asia, joka koski suoraan useita satoja paikkakuntalaisia. Väitän, että matka jäisi tekemättä, jos ilmastonmuutoksesta johtuen vuoden keskilämpötila nousisi Kemijärvellä kaksi astetta. Samanlaista kansanliikettä ei saataisi koottua yöjunaan ja Helsinkiin vaatimaan konkreettisia tekoja, sillä asia ei ole selkeä eikä kovin konkreettinen. Ja tämän asian puolesta pitäisi toimia vähintään yhtä aktiivisesti kuin työpaikkojen puolustamisen eteen tehtiin työtä!

 

Jokainen meistäkin voi vaikuttaa, sillä. jokainen teko lasketaan ja pienistä puroista syntyy iso virta, joskin on selvää, että varsinkin isojen teollisuusmaiden tulee kantaa oma vastuunsa ja toimia hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

 

Lisätietoja aiheesta löytyy mm. täältä: http://www.polttavakysymys.fi

Kategoria(t): Politiikka | Kommentoi

Maahanmuuttajasta maassamuuttaja ja päinvastoin

Sain pikaisella varoituksella kutsun osallistua Siirtolaisinstituutin järjestämään Muuttoliikesymposiumiin, jonka tämänkertainen teema on Maassamuuton monet kasvot.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin toi tilaisuuteen valtiovallan tervehdyksen ja piti alustuksen maassamuuton ja maahanmuuton ajankohtaisista aiheista.
Tässä oma kommenttipuheenvuoroni hieman muokattuna luettavampaan muotoon:

 

Ministeri Wallinin alustuksessa kuulimme maahanmuuton ja maassamuuton nykyhetken tilannetta sekä tulevaisuuden ennusteita. Kuten varmasti olemme kaikki samaa mieltä, maahanmuuton ja maassamuuton huomioiminen onkin entistä tärkeämpää ja asia tulee nostaa mukaan jokapäiväisen politiikan agendalle. Maahanmuuttajat ovat osa kansakuntaamme ja osa politiikkaa tuoden siihen mukanaan uusia tuulia, haasteita sekä mahdollisuuksia.

 

Ministeri Wallin puhui muuttoliikkeen taustoista mainiten, että muuttoliikettä kasvattavat mm. elintasoerot, sodat ja jatkossa myös ilmastonmuutoksesta johtuva pakolaisuus. Suomi kaukaisena pohjoismaana ei voi ottaa vastaan kaikkia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, mutta luonnollisesti otamme vastaan oman osamme ja sellaisen määrän, jotta pystymme pitämään heistä hyvää huolta.

 

Maahanmuuttajien ja pakolaisten vastaanottamisen lisäksi meidän pitää aktiivisella ulkopolitiikalla edistää rauhaa ja parempia poliittisia oloja maissa, joissa sellaisia ei tällä hetkellä ole. Meidän pitää nostaa kansainvälinen kriisinhallinta, rauhanrakennus ja kriisien ennaltaehkäisy entistä vahvemmin ulkopolitiikan keskiöön. Näin on tämän hallituksen kaudella tapahtunut, mutta jatkossa niin on tehtävä vielä selkeämmin. Tuleville hallituksille on hyvä pohja, josta tätä työtä voidaan jatkaa ja Suomi on osoittanut olevansa aktiivinen ja luotettava kumppani niin kriisinhallinnassa kuin myös kriisien ennaltaehkäisyssä. Tästä esimerkkinä parhaiten toimii presidentti Ahtisaarelle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto.

 

Työvoiman saatavuudesta, työvoiman ammattitaidosta sekä tulevaisuuden uhkakuvista on esitetty monennäköistä ennustetta ja visiota. Ministeri mainitsikin, että ”Huoltosuhteen heikentyessä Suomi tarvitsee ulkopuolista työvoimaa, mikäli aiomme pitää yllä ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaamme”. Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Meidän on saatava töitä tekemään, töiden laadusta tai määrästä riippumatta,  uusia käsiä ja uusia osaajia, kun yhteiskuntamme suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tässä yhteydessä on mielestäni aiheellista kummeksua esiin nostettuja ajatuksia sekä halua estää ulkomaisen työvoiman pääsyn Suomeen. Totta kai meidän on hoidettava Suomen työttömyys mahdollisimman hyvin, mutta ei se parane vaikeuttamalla työnhakua ja ”jemmaamalla” työpaikkoja ja sulkemalla yhteiskuntamme rajat maahanmuutolta. Päinvastoin, mitä nopeammin vapaat työpaikat täytetään, sitä paremmin yrityksillä menee ja sitä enemmän meille syntyy uusia työpaikkoja. Työvoimaviranomaisilla on tälläkin hetkellä tuhansia avoimia työpaikkoja, joihin ei tahdo löytyä tekijöitä. Ja nyt ollaan vasta toipumassa lamasta, joten voimme kuvitella mikä on tilanne, kun talous lähtee taas kunnolla nousuun. Tässäkin ongelmassa on omalta osaltaan kysymys maassamuuton ongelmista, sillä vapaana olevat työpaikat ja ilman työtä olevat henkilöt eivät monestikaan ole samalla paikkakunnalla tai edes samalla seudulla. Ennen muutettiin työn perässä pitkiäkin matkoja, mutta nykyään ei siihen aina lähdetä.

 

Kotiutuminen ja kotouttaminen ovat keskiössä, kun pohdimme kulttuurin monimuotoisuudesta Suomelle muodostuvaa voimavaraa. Se, että meille tulee uusia ihmisiä uusine taitoineen ja ideoineen, pitää nähdä voimavarana eikä uhkana. Oma käsitykseni on, että ihmisen joka muuttaa Suomeen, on noudatettava Suomen lakeja ja opeteltava suomea tai ruotsia. Mutta ei heistä ole mitenkään syytä tulla meidän suomalaisten kopioita. Jos asia käännetään päinvastoin ja pohditaan suomalaista muuttamassa ulkomaille. Mikä on niitä yleensä ensimmäisiä toimenpiteitä? Yleensä suomalainen rakentaa ensimmäiseksi itselleen saunan. Oli se sitten ”maan tapa” tai ei. Kyllä meillä on siihen oikeus niin kauan kuin emme riko lakeja ja tietääkseni saunanrakentaminen tai saunominen ei vielä ole kiellettyä missään päin maailmaa.

 

Monet politiikan linjauksista tehdään osin väestöpolitiikan perusteella, ja se on mielestäni oikein. Tulevaisuudessa meille tulee tehtäväksi valintoja siitä, miten yhteiskuntaamme kehitämme ja miten väestö keskittyy. Onko tulevaisuudessa pelkästään senioripalveluiden ammattilaisiksi profiloituneita kuntia ja lapsiperheistä koostuneita kuntia, jossa vanhuspalvelut ovat minimissään? Onko mahdollista, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat tässä omaehtoisesti vai vaatiiko se myös laajoja toimenpiteitä? Entistä taloudellisesti vakaavaraisempi, hyväkuntoisempi ja liikkuvampi eläkeväestö tulee muodostamaan jo ensi vuosikymmenellä suuren maassamuuttajien ja maahanmuuttajien ryhmän, niin Suomeen kuin Suomesta.

 

Maahanmuuttajien kotouttamisessa, on kielen oppiminen kaiken A ja O. Aktiivisesti penkkiurheilua itsekin seuraavana ja sitä harrastavana, kiinnitin huomiota myös ministerin havaintoon urheilun vaikutuksesta muuttajien kotouttamisessa, sillä asia on juurikin siten, että urheilun kautta on helppo kotiuttaa ja kotiutua.  Vaikka tällä hetkellä emme täällä Turussa eläkään suurta kiekkohuumaa viime kevään tapaan, on täysin totta, että urheilu yhdistää. Jos pohdimme viime kevättä, niin koko kaupunki eli ja hengitti jääkiekon tahtiin. Kun TPS menestyi, oli jäähalli täynnä mustavalkoista kansaa kannustamassa omiaan. Halliin mahtui montaa kulttuuria ja kotitaustaa, mutta kaikki kannustivat yhden asian puolesta.

 

Summa summarum: Suomeen saa tulla töihin ja tänne saa tulla hakemaan suojaa poliittiselta vainolta tai sodalta, mikäli omassa kotimaassaan on tilanne sellainen, ettei siellä pysty ilman hengenvaaraa olemaan. Meidän pitää kantaa kansainvälinen vastuumme. Ja me tarvitsemme tulevaisuudessa lisää työntekijöitä.  Mutta meidän ei pidä tarjota sellaisia etuuksia, joita muuta EU-maat eivät tarjoa, jotta pystymme harjoittamaan yhteisesti kestävää politiikkaa ja kohtelemaan eu-kansalaisia ja tänne muuttavia tasa-arvoisesti tapahtui maahantulo sitten Suomen itärajalla tai Italian eteläkärjessä.

 

Aktiivisella ja ennakoivalla maahanmuutto- ja maassamuuttopolitiikalla pystymme vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan ja kansalaisten haasteisiin ja kääntämään haasteet mahdollisuuksiksi ja uhat voimavaraksi.

| Yksi kommentti

Kaarinatien kääntöpaikalla

Kaarinan kaava- ja rakennuslautakunta vieraili keskiviikkona Järveläntien pysäköintipaikalla Kaarinan Littoisissa. Kyseessä oli maastokäynti alueelle, jossa nykyisen Kaarinatien on kaavailtu kulkevan, mikäli tien kääntäminen hyväksytään ja hanke toteutuu. Mistä on siis kyse?

Tien ”kääntö” on osa suurempaa kantatie 40:n kehittämistä ja muuttamista nelikaistaiseksi. Lisäksi Liedon puolella olevien teollisuusalueiden liikennejärjestelyjä kehitetään paremmiksi. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty mallia, jossa Kaarinatie ”käännettäisiin” ja suurin osa liikenteestä johdettaisiin ohikulkutielle uutta tielinjaa pitkin, osan matkasta tie kulkisi myös tunnelissa. Toki vanha Kaarinatie jäisi loppuosaltaan käyttöön, mutta suuri osa nykyisestä liikenteestä siirtyisi uudelle tieyhteydelle. Tämän on katsottu helpottavan ABC:n risteyksen ruuhkaisuutta sekä varsinkin ohikulkutien ja Liedon raja-alueiden liikenneyhteyksiä. Toisena vaihtoehtona on nykyisen risteysalueen kehittäminen ilman uusia tielinjauksia.

Eilen tapasimme maastokäynnillä alueen huolestuneita kuntalaisia, joiden kotien sekä virkistysalueiden läheltä tie on piirretty kulkevaksi. Asutuksen läheisyys, Littoistenjärven kosteikkoalue sekä metsäalueiden virkistyskäyttö ovat suurimmat syyt, joiden toivotaan merkitsevän päätöksenteossa tielinjausta vastaan. Lisäksi vastaanotimme yli 650 henkilön allekirjoittaman adressin, jossa vastustetaan tien kääntöä. Hyödyllinen tapaaminen, jossa saimme keskusteltua avoimesti kuntalaisia askarruttavista asioista.

Hienoa on, että kuntalaiset ovat aktiivisia ja avoimesti tuovat julki oman kantansa ja vielä riittävän ajoissa. Samoin tekee myös lautakunta, siis tuo julki oman kantansa, joka muodostetaan lähitulevaisuudessa. Lautakunnan käsittelystä päätöksenteko etenee sitten kaupunginhallituksen kautta valtuustoon päätettäväksi. Outoa on, että hanketta suunnitteleva Destia ei ole lukuisista pyynnöistä huolimatta toimittanut dokumentteja niitä pyytäneille kuntalaisille. Dokumentit ovat julkisia ja niistä löytyisi paljon lisäinformaatiota hankkeen perusteina käytetyistä laskelmista ja luontoselvityksistä. Toivottavasti tästä valtion yhtiöstä löytyy halua asiakaspalveluun, avoimuus toteutuu ja pyydetyt asiakirjat toimitetaan niitä pyytäneille tahoille.

Eilisen tutustumiskäynnin ja lukemieni selvitysten perusteella, en tule ehdotettua uutta tielinjausta kannattamaan nykyisen kaltaisena. Ja lautakuntamme puheenjohtajakin totesi, asiasta tuskin tullaan lautakunnassamme äänestämään, joten uskoisin päätöksen olevan yksimielisesti tielinjausta vastaan. Nyt vain odotamme, että Kaarinalta pyydetään hankkeesta lausuntoa, niin pääsemme lausumaan.

Kategoria(t): Politiikka | Kommentoi

Opiskelijoille lisää maksettavaa terveydenhuollosta?

Turun kaupunki tekee (jälleen) lyhytaikaisen säästöntavoittelun hinnalla kovia päätöksiä, josta maksetaan tulevaisuudessa paljon kovempi hinta. Ja tällä kertaa Turun noin 30 000 opiskelijaa ovat kohteena, kun tänään kokoontuva peruspalvelulautakunta esittää terveyskeskusmaksun ottamista käyttöön opiskelijoille. Toistaiseksi opiskelijat ovat olleet vapautettuna, monen muun ryhmän tavoin, tästä maksusta.

Opiskeluterveydenhuollon tilanne ei ole sama valtakunnallisesti, eikä ainakaan Turussa voida kehuskella palvelun kattavuudella ja tasa-arvoisuudella verrattuna ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palveluiden piirissä oleviin opiskelijoihin. YTHS-palvelut kattavat kaikki yliopisto-opiskelijat, jotka maksavat osana ylioppilaskuntien jäsenmaksua vuotuisen terveydenhuoltomaksun. Muut korkeakouluopiskelijat ovat kunnallisten palveluiden piirissä.

Eriarvoisuutta on niin palvelujen saatavuudessa kuin myös palvelumaksuissa, ja esimerkiksi mielenterveyspalveluiden sekä hammashoidon osalta opiskelijat ovat todella epätasa-arvoisessa asemassa. Mielestäni YTHS –mallin laajentaminen kaikille korkeakouluopiskelijoille olisi luonnollinen vaihtoehto, sillä onhan YTHS luotu aikanaan juuri korkeakouluopiskelijoiden käyttöön. Malli on luotu tosin aikana, jolloin korkeakouluja olivat vain yliopistot, mutta nyt tilanne on eri ja samanlaisessa elämäntilanteessa ovat myös AMK-opiskelijat. Eikö olisi luonnollista, että tälle yhteiskuntaryhmälle erikoistuneet työntekijät hoitaisivat korkeakouluopiskelijat jatkossakin?

Tasa-arvoinen palveluiden saatavuus on mielestäni sitä, että palvelujen tarjonta, saatavuus ja hinta ovat kaikilla opiskelijoilla samat palveluntarjoajasta riippumatta. Hoitomallilla ei ole väliä, kunhan se toimii. Jos opiskelupaikkakunnalla ei ole YTHS-toimipistettä, voidaan palvelu hankkia joltain muulta toimijalta, olkoon se sitten yksityinen tai kunnallinen palveluntarjoaja. Nyt eroa saatavuudessa on niin kaupunkien välillä kuin myös kaupungin sisällä toimivien eri korkeakouluyksiköidenkin kesken.

Toivottavasti Turun peruspalvelulautakunta uskaltaa muuttaa virkamiesvalmisteluna tehtyä päätösesitystä ja pitää voimassa päätöksen, jonka mukaan opiskelijat ovat vapautettuja terveyskeskusmaksusta myös tulevina vuosina!

Kategoria(t): Opiskelu, Politiikka | 2 kommenttia

Julkista hallintoa salaisilla päätöksillä

Päivittäisessä työssäni Turun ammattikorkekaoulun opiskelijakunta – TUOn pääsihteerinä seuraan aktiiviesti Turun kaupungin asioita. Ilmaisjakelulehti Aamuset julkaisi viime viikolla uutisen kaupungin johtavien viranhaltijoiden palkankorotuksista ja tätä aihetta käsittelee myös kirjoittamani blogikirjoitus Turun korkeakoulujen opiskelija- ja ylioppilaskuntien yhteisessä blogissa ”Kampukselta kajahtaa”. Yhteinen blogi on toteutettu yhteistyössä Turun sanomien kanssa. Blogiteksti on luettavissa alapuolella sekä myös Turun sanomien sivuilta: http://blogit.ts.fi/kampukselta-kajahtaa/2010/08/27/julkista-hallintoa-salaisilla-paatoksilla/

Julkista hallintoa salaisilla päätöksillä

Turussa on kohistu nyt kaksi päivää kaupunkilehti Aamusetin (25.8.2010) uutisoitua useiden kaupungin johtavien viranhaltijoiden roimista palkankorotuksista. Palkat nousivat 400 – 1500 euroa ja prosentuaalisesti jopa 17 prosenttia. Kohtuullinen korotus, joka ilmeisesti tuli yllättäen ja pyytämättä?

Turun kaupunki toimii myös Turun AMK:n ylläpitäjänä ja koulu on kamppaillut taloudellisten ongelmien kanssa jo useana vuotena, kun valtioavusta osa jää kaupungin kassaan eikä päädy AMK:n käyttöön. Ja AMK ei ole ainoa hallintokunta, jossa valtioapuja jää saamatta. Lisäksi viime vuoden talkoovapaat sekä lomautukset ovat varmasti vielä hyvin kaupungin henkilöstön muistissa. Tämänkin vuoden osalta kaupungin henkilöstölle on suositeltu talkoovapaiden pitämistä kaupungin taloudellisen tilanteen kohentamiseksi.

Vaikka nämä palkankorotukset eivät kaupungin budjetissa tai talouden tasapainottamisessa merkitsekään yhtään mitään, on toimintatapa sekä palkankorotusten ajankohta varsin kummallinen. Avoimuutta korostava, tai sitä ainakin kovin kaipaava, Turun kaupunginhallinto osoittautui jälleen todella suljetuksi sekä pienen piirin hallinnoimaksi. Palkankorotukset ovat tulleet suurelle osalle kaupungin päättäjistä täytenä yllätyksenä eikä niistä ole julkisuuteen uutisoitu mitään ennen kaupunkilehden tutkivaa journalismia.

Konsulttiyhtiön vuonna 2008 tekemän selvitysten mukaan palkat olivat yksityistä sektoria jäljessä ja nyt esille tulleet palkankorotukset on tehty tämän selvitystyön pohjalta. Vuodesta 2008 on maailman taloudellinen tilanne muuttunut radikaalisti ja yksityiseltä puolelta hävinnyt työpaikkoja huomattava määrä. Syksyllä käynnissä olevissa valtakunnallisissa palkkaneuvotteluissa on puhuttu yhden (1) prosentin korotuksista, ja osa toteutuneista sopimuksesta on jopa vielä noin puolet siitä. Puolen prosentin korotukset ovat kaukana 17 prosentin korotuksista!

Ymmärrettävämmäksi palkankorotukset tulisivat vielä siinäkin tapauksessa, että kaupunki olisi kohdannut rekrytointivaikeuksia eikä päteviä työntekijöitä saataisi tarjolla olevalla palkalla sekä muilla eduilla. Tästäkään ei ole nyt kyse, sillä halukkaita työntekijöitä on jokaiseen paikkaan ollut ja kaupunki on päässyt valitsemaan parhaimmat kandidaatit.

Toivon, että Turun kaupungin, ja varsinkin AMK:n henkilöstö, jaksaa tästä uutisesta huolimatta jatkaa motivoituneina omissa tehtävissään. Seuraavaksi palkankorotukset ulotetaan seuraavalle tasolle ja ehkäpä jonain vuotena huomataan tarkastaa myös “ruohonjuuritason” työntekijöiden palkkausta.

Uuden lukuvuoden kynnyksellä,

Kimmo Hollmén

pääsihteeri
Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – TUO

| Kommentoi

Teatteria nurmikentällä sekä näyttämöllä

Mennyt kuukausi on ollut potkupallofanien kulta-aikaa, kun MM-kisat käytiin Etelä-Afrikassa. Ja suomalaisittain oli vielä mukavaa, että aikavyöhykkeet osuivat sen verran hyvin yhteen, ettei otteluita tarvinnut herätä katsomaan kukonlaulun aikaan taikka valvoa yömyöhään matsien loppuhuipennusten takia. Vaikka kyseessä olivatkin maailman parhaat jalkapallomaat, oli kyseessä myös toinen toistaan loistavimpia näyttelijäsuorituksia. En ole montaa yhtä tunteella näyteltyä kaatumista tai loukkaantumista nähnyt teattereissa kuin nurmikentällä nähtiin.

Menneellä viikolla kävimme katsomassa Naantalissa Teatteri Emmassa 7-veljestä. Siinä neljä näyttelijää tulkitsivat tuttuakin tutumman klassikon yhdistettynä pienillä vivahteilla nykyaikaa sekä paikallisuutta. Jarkko Rasila, Santtu Karvonen, Kalle Lamberg ja Miska Kaukonen vetäisivät kaksi tuntia sellaista ilotulitusta, että MM-kisojen jalkapallistit olisivat kyllä jääneet kakkosiksi. Aivan upea näytelmä yhdistettynä Naantalin tarjoamaan kesäkaupungin tunnelmaan, joten siitä ei kesäilta parane. Toivottavasti kesäteatterit pystyvät hyödyntämään nämä upeat kelit ja saavat katsomonsa täyteen väkeä. Itsekin useissa kesäteattereissa näytelleenä tiedän, että lähes tyhjälle katsomolle näytteleminen kylmässä kelissä ja kaatosateessa vaatii todella paljon. Kun aurinko paistaa, on katsomossa väkeä ja näytteleminenkin sujuu huomattavasti mukavammin. Ja lipputuloilla saadaan kulut katettua ja turvattua toiminta tulevinakin suvina. Joko olet itse ollut tänä kesänä teatterissa?

Lauantaina pääsin myös veneilemään, kiitos serkkuni ja hänen miehensä hankkiman m/s Plottiksen. Ruisrock veti meitä puoleensa ja kelluimme Pikisaaren lahdessa kuunnellen festivaalin antia picniceväistä nauttien. Tunnelmaa oli läheisissä veneissäkin, mutta kyllä itse festivaalialueella tunnelma oli varmasti monin verroin parempi. Koko viikonloppuna yli 71000 kävijää osoitti jälleen kerran sen, että Ruisrock on kesän parhaimpia festivaaleja niin esiintyjiltään, järjestelyiltään ja varsinkin tapahtumapaikaltaan!

| Yksi kommentti