Hyvää ystävänpäivää!

Minulla on onni, että ystäväjoukkoni on laaja. Liian vähän tulee oltua ystäviin yhteydessä ja tavattua heitä. Tämä ystävänpäivän vietto on hyvä asia siltä osin, että muistamme ystäviämme ja toivottavasti kiinnitämme huomiota myös siihen, ettei kaikilla ole ystävää saati ystäväjoukkoa. Toivottavasti sinulla on ystäviä, joita muistaa ja joiden kanssa juhlia tätä päivää. 😊

Minun yksi hyvin tärkeä ystäväni on vaimoni Katja. Lapsiperheiden arki ei ole aina kovinkaan helppoa ja uusperhe tuo siihen omat lisänsä – sekä hyvässä että ei-niin-hyvässä. Mutta yhdessä me menemme eteenpäin puolisoina ja ystävinä. Kiitos kulta ja hyvää ystävänpäivää. 😘

Olen taas ystävänpäivän työmatkalla, joten suuria juhlallisuuksia emme ehdi kotona viettämään. Yksi perinne minulla kuitenkin jo on, ja se on kukkakimpun antaminen  (tai lähetin viemän kimpun tilaaminen) Katjalle. Niin tänäkin vuonna, joskin annoin kimpun jo maanantaina illalla, kun aamulla lähden liikkeelle jo ennen kukonlaulua. 
Olemme asuneet Piikkiössä kahden ystävänpäivän verran ja molempien vuosien kimpun on paikallinen kukkakauppa hoitanut. On muuten tosi hyvä ja arvokas lähipalvelu: soitto Tiinalle ja valmiin kimpun saa noutaa hetken päästä. Ja jos et tiennyt, niin tämä kukkakauppa palvelee viiteen asti ja lisäksi iltayhdeksään asti itsepalveluna, joten kimpun ehtii hakea myös vähän myöhemmin. Kannattaa tutustua palveluun! 
Hyvää ystävänpäivää kaikille ystäville! Hakekaa tekin kimppu kukkia ystävillenne ihan oikeasta kukkakaupasta ruokakaupan kukkahyllyn sijaan, niin sinun ystäväsi saavat hienot kimput ja kauppias henkilökuntineen saa työtä.

Tässä Tiinan kimppu, kun toivoin hempeää ja ystävänpäivään sopivaa. Hieno, eikö totta?

Keskusta

 

Keskustalla on monta merkitystä. Se voi olla mm.

– ympyrän keskellä sijaitseva osa
– kaupugin keskeisin tai tärkein osa
– shakissa keskustaan luetaan yleisimmin ruudut d4,d5,e4 ja e5
– poliittinen keskusta
– Suomen Keskustan (rp.) käyttönimi

Kaarinassa kaupungin keskusta on nimeltään Oskarinaukio, mutta tiedätkö mistä sen nimi tulee? Tässä lyhyt historiakertaus:

Turun kaupunki osti 1960-luvulla kaikki Kaarinasta myyntiin tulleet maat ja maatilat. Samanaikaisesti Turku oli jättänyt valtioneuvostolle pakkoliitoshakemuksen Kaarinan liitämiseksi Turkuun.
Myös isoisoisäni Oskari Hollmén neuvotteli Turun kanssa Hovirinnan myynnistä. Hän näki Kaarinan kunnan kehittymisen mahdottomaksi jos Turku saisi haltuunsa alueen johon Kaarinan keskusta voisi rakentua. Kaarinan itsenäisyys oli hänen mielestään erittäin tärkeää. Siksi Anna ja Oskari Hollmén myivät 14.6.1968 päivätyllä kauppakirjalla Hovirinnan kartanon Kaarinan kunnalle.
Hovirinnan kartanon maille on 1970 alkaen rakentunut Kaarinan kaupungin keskusta. Alueella asuu huomattavan suuri osa kaarinalaisista ja koko kaupungin olemassaolon voidaan sanoa mahdollistuneen Anna ja Oskari Hollménin kiinteistökaupan myötä. Keskustan keskeisin aukio ristittiin myöhemmin Oskarinaukioksi.

Talousneuvos Oskari Hollmén sekä hänen mukaansa nimetty Oskarinaukio – Kaarinan keskusta.

Isoisoisäni Oskari, isoisäni Pentti ja isäni Timo ovat kaikki toimineet valtuutettuina Kaarinassa Keskustan edustajina. Äitini Sirkka sekä isoveljeni Markus ovat toimineet valtuutettuina Kokoomuksen listalla, kuten minäkin viime kesään asti.

Tähän asti on siis taaksepäin katsottua, elettyä elämää. Entä sitten nykyhetki ja tulevaisuus?

Asetun ehdolle tulevissa kuntavaaleissa Kaarinassa Keskustan listalle.

On tavallaan ”kotiintulon aika”. Yhteistyö keskiryhmien (Keskusta, KD ja RKP) kanssa on ollut todella toimivaa ja käydyt keskustelut ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että Keskustan ryhmän teemat sekä tavoitteet ovat lähellä omiani ja mielelläni liityn tähän joukkoon. Asetun ehdolle sitoutumattomana ehdokkaana. Juttelin eilen pitkään Saarikon Annikan kanssa ja keskustelu hänen kanssaan vahvisti näkemystäni siitä, että tekemäni ratkaisu on oikea. Annika muisti, että vuonna 2012 Keskustan kuntavaaliohjelman teema oli ”On kotiintulon aika”, joten he toivottivat minut tervetulleeksi kampanjan myötä jo viime vaaleissa. 🙂  Sain lämpimät tervetulotoivotukset ja tsemppiä tuleviin vaaleihin. Onnea myös Annikalle Turun puolelle, hän on varmaan tulevien vaalien äänikuningatar Turun valtuustossa.

Tässä virallinen tiedote ehdokkuudesta: 

Kimmo Hollmén kuntavaaliehdokkaaksi Kaarinan Keskustan listalle ja keskiryhmien valtuustoryhmään loppukaudeksi

Oman valtuustoryhmän kesällä 2016 perustanut Kimmo Hollmén on liittynyt keskiryhmien valtuustoryhmään kuluvan valtuustokauden loppuajaksi. Lisäksi Kimmo asettuu ehdolle kuntavaaleissa Kaarinan keskustan sitoutumattomana ehdokkaana.

”Poliittinen tilanne Kaarinassa on ollut murroksessa viimeiset pari vuotta. Kokoomusryhmää kaupunginhallituksessa johtanut Vesa Mäki oli tiimipelaaja ja halusi saada kaikki toimimaan yhdessä. Hänen jäädessä pois, on toimintakulttuuri muuttunut eikä yhteisestä tavoitteesta pidetty enää kiinni. Oman ryhmän perustaminen oli ratkaisu siihen, että halusin pitää kiinni tavoitteistani vaikuttaa Kaarinan kaupungin kehittämiseksi ja kuntalaisten palveluiden parantamiseksi. Tämä onnistui oman ryhmän kautta yhteistyössä muiden valtuustoryhmien kanssa. Valitettavasti Kokoomuksen näkemys ei sopinut itselleni, varsinkin kun piirin toiminnanjohtajan suulla käytiin linjaamassa, ettei puolue tarvitse yksilöitä, mutta yksilöt tarvitsevat puoluetta. Yksilönä arvostan yhteistyötä sekä yhteisten tavoitteiden eteen työskentelyä, enkä halua olla paitsiossa. Kuntapolitiikka on yhteispeliä, jota haluan olla pelaamassa – enkä katsomossa”, kertoo Hollmén.

”Keskustan ehdokkaana pääsen jatkamaan tärkeää työtä Kaarinassa. Isäni, isoisäni ja isoisoisäni ovat toimineet keskustan valtuutettuina, joten tämä on sinänsä luonnollinen jatkumo. Itsenäinen kaupunki, kuntalaisten laadukkaat palvelut, yrittäjäystävällinen politiikka, aktiivinen kaavoitustyö ja tasapainossa oleva kuntatalous ovat minulle tärkeitä asioita, joita haluan olla kehittämässä edelleen.”, Hollmén linjaa.

”On hyvä lisä saada Kimmo mukaan keskiryhmien valtuustoryhmään loppukaudeksi. Yhteistyö on ollut hyvää koko valtuustokauden ja nyt saamme hänet mukaan ryhmämme jäseneksi. Lisäksi Kimmo täydentää hyvin meidän Keskustan ehdokasjoukkoa tulevissa kuntavaaleissa.”, kertoo keskiryhmien valtuustoryhmän puheenjohtaja Sanna Tähkämaa.

Lisätietoja:
Kimmo Hollmén, 050-5449959 ja kimmo.hollmen@kaarina.fi

ja Sanna Tähkamaa, 040-5864364 ja sanna@stare.fi

Tammikuun tulos

Ensimmäinen kuukausi takana. Etukäteen en uskaltanut lähteä ennustamaan, millaisia tuloksia olisi odotettavissa. Tiesin kyllä, että helposti lähtee varmasti jokunen kilo kun katsoo mitä suuhunsa laittaa ja liikuntaa saa lisättyä viikottaiseen kalenteriin.

Tammikuu vaihtui helmikuuksi 4,4 kiloa kevyempänä. Tyytyväinen olen alkuuni ja tulokseen. Vielä on 10,3 kg tiputtamatta, mutta on tässä aikaakin vielä jäljellä.

Liikuntaa on tullut nyt monessa muodossa, uintia sekä hiihtoa, sulkapalloa ja lentopalloa ja kertoja kolmesta kuuteen kertaa viikossa. Vaikka välillä olen ollut altaassa jo 6.15 taikka aloittanut sulkapallon 21.15, on olo ollut joka kerta todella hyvä – varsinkin liikuntasuorituksen jälkeen. Ja kun liikunta on kalenterissa ja sovittu vielä kaverin kanssa, ei ole tullut vielä kertaakaan jäätyä kotiin ”laiskottelemaan”.

Kävimme loppukuusta Tallinnassa. Tässä ”mun harjoitusallas”, kun sain sunnuntaiaamuna uida kilometrin omassa rauhassani. Kilometrin uinti alle 25 minuutissa oli hieno saavutus.

PiritaSpan yksityisallas.

Tallinnassa kävimme kylpemässä sekä PiritaSpassa että Tallinkin Spa&Conference-hotellin kylpylässä. Mukavinta 4- ja 6-vuotaiden osallistujien mielestä oli kylpemisen lisäksi Kirstin sekä Ossin tapaaminen ja varsinkin matematiikan harjoitukset italialaisessa ravintolassa. Oppimisympäristö oli ehkä hieman poikkeava normaalista koululuokasta, mutta varsin toimiva sekä lapsille että aikuisille.

Paluumatkan teimme Megastarilla. Oli laivan neitsytristeily ja Katjan mielestä saatoin olla siitä jopa yli-innoissani. 🙂 Laiva on hienoa ja suunniteltu käyttäjien ehdoilla, mutta laivan hienouden lisäksi toivoisin myös henkilökunnalta pientä asiakaspalveluhenkisyyttä. Tästä olen ennenkin laittanut viestiä Tallinkin suuntaan ja teen sen taas. Hymy ja kohtelias käytös ei maksa yhtään enempää eikä kuluta laivaa taikka rasita henkilöstöbudjettia.

Kuvia laivalta: kauppa on kahdessa kerroksessa, ruokailijoille löytyy useita vaihtoehtoja – tässä Fastlane, leikkitila lapsille on mukava ja ruokailupaikkojen välittömässä läheisyydessä. 

Niskasta kiinni

Vaaka näyttää vaihtoehtoista totuutta. Tuo kapine näyttää jo kolmatta päivää samaa lukemaa, vaikka virallisesti paino on varmasti pudonnut. En suostu uskomaan tuollaista näkymää, jonka vaaka ilmoittaa. Sillä on varmasti joku tahto näyttää minulle epäsuotuisia lukuja! Luotan vaihtoehtoiseen totuuteen. Kuvaa en tästä vaihtoehtoisesta totuudesta nyt aamulla ottanut, mutta se on kuitenkin virheellinen näkymä. Vähän kuin USA:ssa, jossa vaihtoehtoisen totuuden mukaan historiallisen suuri joukko oli seuraamassa presidentin juhlallisuuksia, vaikka kuvat muuta näyttääkin… 🙂

Nyt reilu kolme viikkoa on kulunut mun projektia ja täytyy kyllä myöntää, että vaikeinta oli alussa ottaa itseäni niskasta kiinni. Aamulla kuudeksi uimahallille ei ole mitenkään helppo tavoite, mutta todella palkitsevaa kun olo on pirteä työpäivän aikana. Ja kun on sopinut Petrin kanssa uinnista, tulee varmasti myös mentyä. Samalla tavalla on tullut nyt käytyä pelaamassa sulkapalloa Samulin ja Karin kanssa, ja olo on ollut todella hyvä jälkikäteen. Suosittelen kyllä kaikille. Sovi puolison taikka kaverisi kanssa kuntoilusta, niin ei tule peruttua ja hyvänolon tunne palkitsee varmasti! Ja kun kotona saan tukea sekä kannustusta Katjalta, tämä helpottaa urakkaa huomattavasti. Kolmen kilon verran jo lähempänä maalia.

Sulkapalloa viimeksi torstaina ja uudelleen jälleen huomenna!

Ruokailuun on tullut kiinnitettyä myös huomiota. Kokouspullat ja -sämpylät jääneet pois ja välipalaksi on tullut nautittua hedelmiä. Ei siis mitään tiukkoja diettejä vaan maalaisjärkeä ja turhat herkut pois. Viikonloppuna kokkailimme lauantaina ystäväpariskunnan luona todella herkullista porkkanainkiväärikeittoa, lohimedaljonkeja uunijuureksien kera ja pieniä leivoksia jälkiruuaksi. Sunnuntaina kotona oli taas slowfoodia, kun padassa porisi nelisen tuntia todella maittava ruoka – Meltolan kartanon karitsan niskakiekkoja. Niskasta kiinni ja pataan.

Kuva ei ole edustavin mutta maku oli kohdallaan. Pekonipapuja, kasviksia sekä Meltolan karitsan niskaa. 

 

Käsi alas ja luovuttamaan

Aamulla oli tarkoitus mennä Petrin kanssa lenkille kello 6.15. Pääsin unille vasta puolenyön tietämillä, joten aamulla väsytti sen verran että päätin investoida itseeni ja nukkua tunnin pidempään. 😊

Kotona meillä oli  rauhallinen aamu ja matkalla töihin vein hyväntuulisen Venlan päiväkotiin. 

Työpäivä päättyi tänään luovuttamiseen. Ei mahtanut mitään. Sain siis sähköpostilla kutsun luovutukseen, kun omaa veriryhmän verestä on puutetta ja päätin lähteä heti luovuttamaan. Hommassa ei kauaa mene, joten ajanpuutteeseen ei kannata kenenkään vedota. Käy katsomassa sovitko sinä luovuttajaksi, ja samalla löydät lähimmän paikan luovuttaa. http://www.veripalvelu.fi

Huomenna taas sulkapalloa pelaamaan! Sosiaalinen media toimii hyvin tämän hyvinvointiprojektin tukena, kun tätä kautta löytyi myös uusi pelikaveri sulkapalloa pelaamaan. Huomenna kentän valloittaa kanssani sekä Kari että Samuli. Tiukkoja eriä luvassa ja ennenkaikkea hikeä ja hyvinvointia.

Sulkasatoa

Kari on luvannut liikkua kanssani ja maanantaina oli jälleen aika sulkapalloilla. Viime kerralla Kari oli kohtelias ja antoi aloittelijan voittaa erin 2-1. Nyt hän jatkoi kohteliasta linjaansa, kun lopputulos oli jälleen 2-1 hyväkseni. Kuka näitä nyt edes laskee, mutta mä johdan tämän vuoden otteluvoittoja puhtaasti 2-0!!

Aluksi pelasimme aidoilla sulkapalloilla, mutta totesimme muovisten (ja hitaampien sulkapallojen) sopivan paremmin meidän peliin. Ja samalla vähenee tarve putsata kenttää. Tässä teille näyte, miten kentän puhdistus hoidetaan oikeaoppisesti 🙂

Projektini kohti parempaa kuntoa on ollut nyt käynnissä reilu kaksi viikkoa. Painoa on tippunut lähtötilanteesta 2,9kg ja jäljellä vielä 11,7kg. Suunta on hyvä ja matkaa vielä jäljellä. En tosiaan ole noudattamassa mitään tiettyä tiukkaa diettiä vaan terveellisemmät elintavat saavat riittää. Jos tiedossa on hyvää ruokaa tai vaikka pari lasia viiniä, niin ne sallittakoon.

Viime viikolla Hanna kävi kylässä ja lupasin kokata. Hain kauppahallista Herkkunuotasta kampelaa, ja oli muuten hyvää. Palsternakkapyrettä ja suppilovahverokastiketta lisukkeena ja lasillinen valkkaria. Toimii hyvin. Sunnuntaina Katja kokkasi meille kukkoa (meidän tapauksessa itse ammuttua fasaania, jolla myöskin oli sulkasato ennen pakkaseen päätymistä…) viinissä. Maistuu!

Liikunnan iloa!

Paljon on ollut puhetta siitä, että liikunnan pitäisi olla iloista, jolloin lapsetkin innostuvat siitä eikä pakottamista tarvita. Tästä saimme Katjan kanssa loistavan esimerkin viikonloppuna. Sunnuntaina aamupäivä meni leipoessa sämpylöitä sekä mokkapaloja, kun mamma ja pappa oli kutsuttu kahville. Heti kahvittelun päätyttyä oli neljä innokasta pukemassa itse ulkovaatteita päälle ja hiihtovermeitä ylle, jotta pääsevät ladulle.

Sen verran satoi viikolla lunta, että pulkkamäen ja hiihtoladun teko onnistuivat omalle pihallemme. Latumme on vain noin 130m pitkä kiertäen tontin laitoja, mutta Krisu hiihti siinä lauantaina yli 30 kierrosta! Yli 4km minun monoillani, kun hänen vanhat olivat menneet pieneksi, joten kahdeksan kokoa liian isot monot jalkaan ja menoksi. Sunnuntaina matkaa kertyi kolmatta kilometriä ja Stellakin hiihti reilu 1,5km.

Sunnuntaina lapset halusivat kaikki ulos ja liikkumaan. On mukava katsoa, kun homma on vapaaehtoista ja hymy jokaisen kasvoilla. Ja pukeminen sekä lähteminen tapahtuu reilut 15 minuuttia nopeammin kuin esim. hankalana päiväkoti/eskariaamuna – empiirinen tutkimus on sen osoittanut.

Itselläni ei suksia tällä kertaa ollut jalassa (kun monot Krisulla) ja sain toimia ylösnostoapuna kahdelle pienemmälle hiihtäjälle sekä Venlan pulkan vetäjänä. Useamman kierroksen hänkin istui tyytyväisenä pulkassa ja seurasi sisarusten sivakointia.  Aikaisempana viikonloppuna Venlakin pääsi suksille, kun hänen elämänsä ensimmäiset laskut laskettiin Hirvensalossa. Isommat siskot olivat naperohiihtokoulussa ja itse pääsin laskemaan Venlan kanssa muutaman laskun pienimmässä mäessä.  Hänelle mukavin vaihe tuntui olevan hissinousu, kun naruhissistä sai pitää kiinni ”ITE”.

 

Mä sain postia Lapista

Syksyllä pääosa kirjeistä suunnataan Lapissa varmasti Korvatunturille ja Joulupukille, jolle esitetään lahjatoiveita. Ja jouluna sitten tiedetään, miten hyvin toiveet ovat toteutuneet. Mä kirjoitin lokakuussa oman toiveeni Joulupukin sijasta Lapin ELY-keskukselle, jonne on keskitetty tiellä tapahtuneet vahinkotapahtumien korvauspäätökset.

Ajelin heinäkuussa 31. päivänä iltapäivällä Hirvensalossa kotia kohti ja tiellä ollut kuoppa teki pahaa jälkeä auton vanteisiin sekä renkaisiin. Ajoradalla ollut päällystevaurio oli sen verran paha, että renkaat tyhjeni ja aluvanteet piti oikoa. Kustannuksia, joita siis pyysin korvattavaksi joululahjana Lapin ELYltä, syntyi 184,50€.

Kerroin ELYlle, että ajoin noin ajorataa pitkin ja risteyksen jälkeen oli liikenteenjakaja sekä linja-autopysäkki. Koska vastaani tuli traktori peräkärryn kera, ryhmityin ajoradan oikeaan laitaan sulkuviivaa ylittämättä. Risteyksen ja liikenteenjakajan johdosta olin alentanut nopeutta normaalista hieman alemmas.

Ja nyt sain siis vastauksen. Lapin ELY on tutkinut asiaa ja todennut, että:
– maantiellä 1821 kulkee päivittäin noin 7704 ajoneuvoa, joista raskaita 280 kpl.
– vahinkopäivänä keli oli poutainen ja lämpötila +22 astetta
– tiellä on tehty 2.7. päällystevaurioiden korvausta kuumapaikkausmassalla
– 1.8. päällystepaikkauksia koko Hirvensalon alueella
– tiellä on tehty 1.8. kello 14.31 tiestötarkastus eikä silloin havattu liikennettä vaarantavia vaurioita ja tie oli tyydyttävässä kunnossa
– 17.8. päällystepaikkauksia tehty koko Hirvensalon alueella (tällä kertaa kylmäpaikkausmassalla)

Lapin ELY ei korvausta minulle myöntänyt, koska lain mukaan tie on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Lisäksi kuljettajan on sopeutettava nopeus sellaiseksi, että kuski säilyttää ajoneuvon hallinnan ja ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Ja koska tästä tiestä ei ole tullut muita ilmoituksia, ei voida katsoa korvausvelvoitetta syntyneen ja tiestön olleen riittävän hyvässä kunnossa.

Toki ELY toteaa, että sadekuurojen aikana maantielle voi syntyä päällystevaurioita nopeasti vilkkaan liikenteen ja veden yhteisvaikutuksesta. Ja koska vahinkoa edeltävinä päivinä on Hirvensalossa nautittu poutasäästä lämpötilan ollessa +12 – +16 astetta. Paikkaustöiden jälkeen (siis 1.8. jälkeen) maantie oli liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tuottamuusperiaatteesta johtuen tienpitäjällä on oltava kohtuullinen aika liikennettä tyydyttämättömässä kunnossa olevan tien saattamiseksi kuntoon. Ja vasta jos tienpitäjä ei toimi kohtuullisessa ajassa, ei korvausvastuuta synny.

Näin se siis menee. Havaitsin oman empiirisen tutkimuksen perusteella liikennettä haittaavan vaurion 31.7, mutta koska tästä ei vielä synny korvausvelvollisuutta, en saa itselleni korvausta, sillä tienpitäjä on toiminut havainnon jälkeen kohtuullisessa ajassa.

Jos olen tyytymätön päätökseen, voin saattaa asian haastehakemuksella käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Taidan jättää väliin ja kirjoittaa tulevana syksynä Joulupukille.

Veljeni kävi ottamassa fillarilenkillä kuvan vahinkopaikasta 3.8.2016. Päätelkää tästä siis itse onko paikka korjattu 1.8. 🙂

 

Blogi taas aktiiviseksi

Kuten jo viime viikon FB-päivityksistä moni huomasi, alkoi hien ja hyvinvoinnin etsintä. Tarkoituksena on siis hoitaa mies kuntoon. Aluksi ajattelin, että FB-päiivitykset riittäisivät tämän taipaleen seurantaan, mutta idearikas kälyni (vaimon sisko siis) ehdotti, että tästä voisi myös blogin pistää pystyyn. Katja kyseli sisaruksiltaan hyviä nimiehdotuksia tälle blogille, mutta sen verran idearikasta oli heidän brainstormaus, että parhaimman nimen kehitti Katja itse. Siis Hikeä ja hyvinvointia – olkaa hyvä.

Viimeksi olen pitänyt blogia aktiivisesti vuoteen 2012 asti. Sitten alkoi luova tauko, joka päättyi tähän tammikuuhun. Täältä löytyy mietteitä ja raportteja kuntoiluista, kokkailuista, kotihommista ja muusta maailman menosta.

Kiitoksia siis Heidille blogi-ideasta. 🙂

Hikeä pintaan

Tänään aamulla olin Petrin kanssa hiihtämässä. 52 minuuttia jaksoin yhtä soittoa ja tuossa ajassa tuli reilu 10,5 kilometriä hiihdettyä. Aamulla kotona oli tihkusateinen ja synkkä aamu, mutta Impivaaran metsässä keli oli kirkas ja latu mainio.

Viime kerrasta on kyllä aikaa, mutta hyvin luisti suksi – ainakin Petrillä. Itselläni kamat ovat noin 15 vuotta vanhat ”kombi-sukset”, jotka eivät taida olla hyvät kumpaankaan eli perinteiseen taikka luisteluhiihtoon. Ja on tuo suksitekniikka sekä siteet että monotkin kehittyneet tuossa ajassa. Ehkä siis alan selaamaan urheilukauppojen mainoksia, jotta löydän itselleni uuden setin alle. 🙂

Lounaaksi tänään toimistolla chili cin carne, joka oli itse tehtyä. Kesäkurpitsa korvasi riisin ja kastike maistui hyvältä.

Huomenna olisi illalla lentopalloa, jos ei sitä ennen keksi jotain muuta kuntoilua.

 

Impivaarassa ei aamulla ollut paljoa luonnonvaloa, joten kuva hieman hämärä 🙂