Niskasta kiinni

Vaaka näyttää vaihtoehtoista totuutta. Tuo kapine näyttää jo kolmatta päivää samaa lukemaa, vaikka virallisesti paino on varmasti pudonnut. En suostu uskomaan tuollaista näkymää, jonka vaaka ilmoittaa. Sillä on varmasti joku tahto näyttää minulle epäsuotuisia lukuja! Luotan vaihtoehtoiseen totuuteen. Kuvaa en tästä vaihtoehtoisesta totuudesta nyt aamulla ottanut, mutta se on kuitenkin virheellinen näkymä. Vähän kuin USA:ssa, jossa vaihtoehtoisen totuuden mukaan historiallisen suuri joukko oli seuraamassa presidentin juhlallisuuksia, vaikka kuvat muuta näyttääkin… 🙂

Nyt reilu kolme viikkoa on kulunut mun projektia ja täytyy kyllä myöntää, että vaikeinta oli alussa ottaa itseäni niskasta kiinni. Aamulla kuudeksi uimahallille ei ole mitenkään helppo tavoite, mutta todella palkitsevaa kun olo on pirteä työpäivän aikana. Ja kun on sopinut Petrin kanssa uinnista, tulee varmasti myös mentyä. Samalla tavalla on tullut nyt käytyä pelaamassa sulkapalloa Samulin ja Karin kanssa, ja olo on ollut todella hyvä jälkikäteen. Suosittelen kyllä kaikille. Sovi puolison taikka kaverisi kanssa kuntoilusta, niin ei tule peruttua ja hyvänolon tunne palkitsee varmasti! Ja kun kotona saan tukea sekä kannustusta Katjalta, tämä helpottaa urakkaa huomattavasti. Kolmen kilon verran jo lähempänä maalia.

Sulkapalloa viimeksi torstaina ja uudelleen jälleen huomenna!
sulkapallo

Ruokailuun on tullut kiinnitettyä myös huomiota. Kokouspullat ja -sämpylät jääneet pois ja välipalaksi on tullut nautittua hedelmiä. Ei siis mitään tiukkoja diettejä vaan maalaisjärkeä ja turhat herkut pois. Viikonloppuna kokkailimme lauantaina ystäväpariskunnan luona todella herkullista porkkanainkiväärikeittoa, lohimedaljonkeja uunijuureksien kera ja pieniä leivoksia jälkiruuaksi. Sunnuntaina kotona oli taas slowfoodia, kun padassa porisi nelisen tuntia todella maittava ruoka – Meltolan kartanon karitsan niskakiekkoja. Niskasta kiinni ja pataan.

Kuva ei ole edustavin mutta maku oli kohdallaan. Pekonipapuja, kasviksia sekä Meltolan karitsan niskaa. 

20170122_152525.jpg
 

Mainokset
| Kommentoi

Käsi alas ja luovuttamaan

Aamulla oli tarkoitus mennä Petrin kanssa lenkille kello 6.15. Pääsin unille vasta puolenyön tietämillä, joten aamulla väsytti sen verran että päätin investoida itseeni ja nukkua tunnin pidempään. 😊

Kotona meillä oli  rauhallinen aamu ja matkalla töihin vein hyväntuulisen Venlan päiväkotiin. 

Työpäivä päättyi tänään luovuttamiseen. Ei mahtanut mitään. Sain siis sähköpostilla kutsun luovutukseen, kun omaa veriryhmän verestä on puutetta ja päätin lähteä heti luovuttamaan. Hommassa ei kauaa mene, joten ajanpuutteeseen ei kannata kenenkään vedota. Käy katsomassa sovitko sinä luovuttajaksi, ja samalla löydät lähimmän paikan luovuttaa. http://www.veripalvelu.fi

Huomenna taas sulkapalloa pelaamaan! Sosiaalinen media toimii hyvin tämän hyvinvointiprojektin tukena, kun tätä kautta löytyi myös uusi pelikaveri sulkapalloa pelaamaan. Huomenna kentän valloittaa kanssani sekä Kari että Samuli. Tiukkoja eriä luvassa ja ennenkaikkea hikeä ja hyvinvointia.

| Kommentoi

Sulkasatoa

Kari on luvannut liikkua kanssani ja maanantaina oli jälleen aika sulkapalloilla. Viime kerralla Kari oli kohtelias ja antoi aloittelijan voittaa erin 2-1. Nyt hän jatkoi kohteliasta linjaansa, kun lopputulos oli jälleen 2-1 hyväkseni. Kuka näitä nyt edes laskee, mutta mä johdan tämän vuoden otteluvoittoja puhtaasti 2-0!!

Aluksi pelasimme aidoilla sulkapalloilla, mutta totesimme muovisten (ja hitaampien sulkapallojen) sopivan paremmin meidän peliin. Ja samalla vähenee tarve putsata kenttää. Tässä teille näyte, miten kentän puhdistus hoidetaan oikeaoppisesti 🙂

img-20170116-wa0002.jpg

Projektini kohti parempaa kuntoa on ollut nyt käynnissä reilu kaksi viikkoa. Painoa on tippunut lähtötilanteesta 2,9kg ja jäljellä vielä 11,7kg. Suunta on hyvä ja matkaa vielä jäljellä. En tosiaan ole noudattamassa mitään tiettyä tiukkaa diettiä vaan terveellisemmät elintavat saavat riittää. Jos tiedossa on hyvää ruokaa tai vaikka pari lasia viiniä, niin ne sallittakoon.

Viime viikolla Hanna kävi kylässä ja lupasin kokata. Hain kauppahallista Herkkunuotasta kampelaa, ja oli muuten hyvää. Palsternakkapyrettä ja suppilovahverokastiketta lisukkeena ja lasillinen valkkaria. Toimii hyvin. Sunnuntaina Katja kokkasi meille kukkoa (meidän tapauksessa itse ammuttua fasaania, jolla myöskin oli sulkasato ennen pakkaseen päätymistä…) viinissä. Maistuu!

| Kommentoi

Liikunnan iloa!

Paljon on ollut puhetta siitä, että liikunnan pitäisi olla iloista, jolloin lapsetkin innostuvat siitä eikä pakottamista tarvita. Tästä saimme Katjan kanssa loistavan esimerkin viikonloppuna. Sunnuntaina aamupäivä meni leipoessa sämpylöitä sekä mokkapaloja, kun mamma ja pappa oli kutsuttu kahville. Heti kahvittelun päätyttyä oli neljä innokasta pukemassa itse ulkovaatteita päälle ja hiihtovermeitä ylle, jotta pääsevät ladulle.

Sen verran satoi viikolla lunta, että pulkkamäen ja hiihtoladun teko onnistuivat omalle pihallemme. Latumme on vain noin 130m pitkä kiertäen tontin laitoja, mutta Krisu hiihti siinä lauantaina yli 30 kierrosta! Yli 4km minun monoillani, kun hänen vanhat olivat menneet pieneksi, joten kahdeksan kokoa liian isot monot jalkaan ja menoksi. Sunnuntaina matkaa kertyi kolmatta kilometriä ja Stellakin hiihti reilu 1,5km.

Sunnuntaina lapset halusivat kaikki ulos ja liikkumaan. On mukava katsoa, kun homma on vapaaehtoista ja hymy jokaisen kasvoilla. Ja pukeminen sekä lähteminen tapahtuu reilut 15 minuuttia nopeammin kuin esim. hankalana päiväkoti/eskariaamuna – empiirinen tutkimus on sen osoittanut.

20170115_135021.jpg

Itselläni ei suksia tällä kertaa ollut jalassa (kun monot Krisulla) ja sain toimia ylösnostoapuna kahdelle pienemmälle hiihtäjälle sekä Venlan pulkan vetäjänä. Useamman kierroksen hänkin istui tyytyväisenä pulkassa ja seurasi sisarusten sivakointia.  Aikaisempana viikonloppuna Venlakin pääsi suksille, kun hänen elämänsä ensimmäiset laskut laskettiin Hirvensalossa. Isommat siskot olivat naperohiihtokoulussa ja itse pääsin laskemaan Venlan kanssa muutaman laskun pienimmässä mäessä.  Hänelle mukavin vaihe tuntui olevan hissinousu, kun naruhissistä sai pitää kiinni ”ITE”.

 

img_20170110_195728_441.jpg

| Kommentoi

Mä sain postia Lapista

Syksyllä pääosa kirjeistä suunnataan Lapissa varmasti Korvatunturille ja Joulupukille, jolle esitetään lahjatoiveita. Ja jouluna sitten tiedetään, miten hyvin toiveet ovat toteutuneet. Mä kirjoitin lokakuussa oman toiveeni Joulupukin sijasta Lapin ELY-keskukselle, jonne on keskitetty tiellä tapahtuneet vahinkotapahtumien korvauspäätökset.
20170112_154302.jpg

Ajelin heinäkuussa 31. päivänä iltapäivällä Hirvensalossa kotia kohti ja tiellä ollut kuoppa teki pahaa jälkeä auton vanteisiin sekä renkaisiin. Ajoradalla ollut päällystevaurio oli sen verran paha, että renkaat tyhjeni ja aluvanteet piti oikoa. Kustannuksia, joita siis pyysin korvattavaksi joululahjana Lapin ELYltä, syntyi 184,50€.

Kerroin ELYlle, että ajoin noin ajorataa pitkin ja risteyksen jälkeen oli liikenteenjakaja sekä linja-autopysäkki. Koska vastaani tuli traktori peräkärryn kera, ryhmityin ajoradan oikeaan laitaan sulkuviivaa ylittämättä. Risteyksen ja liikenteenjakajan johdosta olin alentanut nopeutta normaalista hieman alemmas.

Ja nyt sain siis vastauksen. Lapin ELY on tutkinut asiaa ja todennut, että:
– maantiellä 1821 kulkee päivittäin noin 7704 ajoneuvoa, joista raskaita 280 kpl.
– vahinkopäivänä keli oli poutainen ja lämpötila +22 astetta
– tiellä on tehty 2.7. päällystevaurioiden korvausta kuumapaikkausmassalla
– 1.8. päällystepaikkauksia koko Hirvensalon alueella
– tiellä on tehty 1.8. kello 14.31 tiestötarkastus eikä silloin havattu liikennettä vaarantavia vaurioita ja tie oli tyydyttävässä kunnossa
– 17.8. päällystepaikkauksia tehty koko Hirvensalon alueella (tällä kertaa kylmäpaikkausmassalla)

Lapin ELY ei korvausta minulle myöntänyt, koska lain mukaan tie on pidettävä yleistä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Lisäksi kuljettajan on sopeutettava nopeus sellaiseksi, että kuski säilyttää ajoneuvon hallinnan ja ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Ja koska tästä tiestä ei ole tullut muita ilmoituksia, ei voida katsoa korvausvelvoitetta syntyneen ja tiestön olleen riittävän hyvässä kunnossa.

Toki ELY toteaa, että sadekuurojen aikana maantielle voi syntyä päällystevaurioita nopeasti vilkkaan liikenteen ja veden yhteisvaikutuksesta. Ja koska vahinkoa edeltävinä päivinä on Hirvensalossa nautittu poutasäästä lämpötilan ollessa +12 – +16 astetta. Paikkaustöiden jälkeen (siis 1.8. jälkeen) maantie oli liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tuottamuusperiaatteesta johtuen tienpitäjällä on oltava kohtuullinen aika liikennettä tyydyttämättömässä kunnossa olevan tien saattamiseksi kuntoon. Ja vasta jos tienpitäjä ei toimi kohtuullisessa ajassa, ei korvausvastuuta synny.

Näin se siis menee. Havaitsin oman empiirisen tutkimuksen perusteella liikennettä haittaavan vaurion 31.7, mutta koska tästä ei vielä synny korvausvelvollisuutta, en saa itselleni korvausta, sillä tienpitäjä on toiminut havainnon jälkeen kohtuullisessa ajassa.

Jos olen tyytymätön päätökseen, voin saattaa asian haastehakemuksella käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Taidan jättää väliin ja kirjoittaa tulevana syksynä Joulupukille.

Veljeni kävi ottamassa fillarilenkillä kuvan vahinkopaikasta 3.8.2016. Päätelkää tästä siis itse onko paikka korjattu 1.8. 🙂

img-20160802-wa0007.jpg

 

| Kommentoi

Blogi taas aktiiviseksi

Kuten jo viime viikon FB-päivityksistä moni huomasi, alkoi hien ja hyvinvoinnin etsintä. Tarkoituksena on siis hoitaa mies kuntoon. Aluksi ajattelin, että FB-päiivitykset riittäisivät tämän taipaleen seurantaan, mutta idearikas kälyni (vaimon sisko siis) ehdotti, että tästä voisi myös blogin pistää pystyyn. Katja kyseli sisaruksiltaan hyviä nimiehdotuksia tälle blogille, mutta sen verran idearikasta oli heidän brainstormaus, että parhaimman nimen kehitti Katja itse. Siis Hikeä ja hyvinvointia – olkaa hyvä.

Viimeksi olen pitänyt blogia aktiivisesti vuoteen 2012 asti. Sitten alkoi luova tauko, joka päättyi tähän tammikuuhun. Täältä löytyy mietteitä ja raportteja kuntoiluista, kokkailuista, kotihommista ja muusta maailman menosta.

Kiitoksia siis Heidille blogi-ideasta. 🙂

blogi

| Kommentoi

Hikeä pintaan

Tänään aamulla olin Petrin kanssa hiihtämässä. 52 minuuttia jaksoin yhtä soittoa ja tuossa ajassa tuli reilu 10,5 kilometriä hiihdettyä. Aamulla kotona oli tihkusateinen ja synkkä aamu, mutta Impivaaran metsässä keli oli kirkas ja latu mainio.

Viime kerrasta on kyllä aikaa, mutta hyvin luisti suksi – ainakin Petrillä. Itselläni kamat ovat noin 15 vuotta vanhat ”kombi-sukset”, jotka eivät taida olla hyvät kumpaankaan eli perinteiseen taikka luisteluhiihtoon. Ja on tuo suksitekniikka sekä siteet että monotkin kehittyneet tuossa ajassa. Ehkä siis alan selaamaan urheilukauppojen mainoksia, jotta löydän itselleni uuden setin alle. 🙂

Lounaaksi tänään toimistolla chili cin carne, joka oli itse tehtyä. Kesäkurpitsa korvasi riisin ja kastike maistui hyvältä.

Huomenna olisi illalla lentopalloa, jos ei sitä ennen keksi jotain muuta kuntoilua.

 

Impivaarassa ei aamulla ollut paljoa luonnonvaloa, joten kuva hieman hämärä 🙂

img-20170110-wa0004.jpeg

| Kommentoi

Hikeä ja hyvinvointia

Tästä se lähtee.

Vuoden 2016 viimeisimpinä päivinä oli puntarin lukemat sellaiset, että pahaa teki. Onneksi ei sentään mennyt 100kg rikki, mutta vaatteet olivat kyllä kisatiukat ja oma tyytyväisyys itseeni oli kaikkea muuta kuin hyvä.

Katja oli tämän myös huomannut ja minulta lupaa kysymättä oli tehnyt valmisteluja taustalla sen osalta, että saisin liikuttavia kavereita, joiden kanssa tulisi siis säännöllisesti käytyä liikkumassa. Syksyn 2016 aikana liikunta oli jäänyt todella vähälle, joten nyt tavoitteena saada siihen säännöllisyyttä ja samalla myös hieman kiinnittää huomiota siihen, mitä suustaan alas laittaa.

Kaksoisveljeni Petri sekä ystäväni Kari olivat heti valmiina auttamaan ja lupautuivat motivaattoreiksi sekä kavereiksi liikkumaan kanssani. Suuri kiitos tästä Katjalle, joka hoiti asian. 🙂

Nyt on toinen viikko käynnissä ja liikkumassa on nyt jo käyty enemmän kuin marras-joulukuussa yhteensä. Kesäksi on tavoitteena tiputtaa 14,5kg massasta, nostaa kuntoa ja kesällä sitten osallistua Petrin organisoimaan Saariston rengastien kiertämiseen päivän aikana fillarilla! Matkaa kertyy reilu 180 km, jos muistan oikein, joten kyllä siinä saa kampea vääntää, että tuo reitti tulee kierrettyä.

Matka on alkanut. Täällä voit seurata miten minun (tai meidän) projekti etenee ja miten kilot karisevat. Luvassa on siis paljon hikeä ja lisää hyvinvointia!

Tässä otos Littoistenjärven luistelusta.

| Kommentoi

Turun AMK:n kehityslinjoja

Sanni Rostedt, Niko Aaltonen sekä Juha Kettunen ovat tänään TS:n mielipidepalstalla hyvin esillä Turun koulutuksen keskittämisen osalta. Peltolan sekä Ruiskadun alue palvelee instituutin toimintojen keskittämistä, Sepänkadun alue puolestaan lukiotoimintojen kokoamista ja Kupittaalle kehittyy Turun AMK:n kampusalue.

Lue Sannin, Nikon ja Juhan mielipidekirjoitus täältä: http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/397441/Kolmen+koulukeskittyman+malli+etenee

| Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Onneksi Linja-autoliitolle on olemassa vaihtoehto!

Viime viikolla uutisoitiin, että AVI kielsi Onnibussilta reitit Tampereen ja Turun Sataman välillä, kun se on haitaksi muulle liikenteelle (Linja-autoliiton alaiset linjat).

Tällä viikolla uutisoitiin, että Linja-autoliitto lahjoittaa lippuja AVIn päätöksentekoväelle, jotta he saavat matkustaa ilmaiseksi näillä reiteillä, joita ei saa häiritä. Onnibussin aikaisemmista luvista liikennöidä on tehty myös valituksia hallinto-oikeuteen ja valittajana toimii Pohjolan Liikenne, joka on siis VR Yhtymän omistama linja-autofirma, joten valittajana toimii siis VR. Tuttu meille monelle raideliikenteen puolella – VR = Venaa Rauhassa.

Miksi tästä sitten kirjoitan? Kirjoitan, koska VR konsernin (monopoliasemaan tottunutta) omistamaa liikennöitsijää ei asiakas selkeästi kiinnosta.

Itse olin kesäkuussa palaamassa Helsingistä Turkuun ja päätin turvautua ExpressBussin (on siististi cool…) palveluihin. Sain ystäviltä kyydin Kehä I-liittymään, jotta ehdin klo 22 lähteneeseen bussiin. Olimme hyvissä ajoin pysäkillä, joten nostin tavarani autosta ja ystävät jatkoivat omaa kotimatkaansa. Odottelin bussia ja hetken kuluttua se näkyikin – näkyi noin 100 km/h ajamassa moottoritietä eikä bussi ollut edes noussut rampille, jossa pysäkki sijaitsee.

Mitä voi sitten tehdä klo 22.20 aikoihin tiistai-iltana Kehä I-liittymässä? Ei yhtään mitään muuta kuin yrittää saada joku henkilö kiinni, jolta saisi tiedon mitä on tapahtunut ja miten nyt toimia. Olisi eri asia myöhästyä bussista Kampissa, jossa ei tarvitse seistä pysäkillä kylmänä iltana, joten minua alkoi todellakin kiinnostaa, että millä pääsen tuolta pysäkiltä kotiin.
ExpressBussin sivuilta löytyi tieto, että jokainen vuoro on liikennöitsijän vastuulla, joten ei muuta kuin soittamaan Pohjolan Liikenteelle. Ystävällinen ääni VR-konsernin vastaajassa kertoi, että he palvelevat klo 17 asti. Numerpalvelun kautta aloitin sitten tavoittelemaan jotain päivystysnumeroa tai päivystävää henkilöä, jotta saisin tiedon miksi bussi ajoi ohi ja onko klo23 lähtevä bussi pysähtymässä.

Noin 25 minuutin numeropalvelupuhelun, ja lähes 10 eri yhdistämisyrityksen, jälkeen löytyi numero jossa vastattiin (vastaajana Petteri Harju). Vastaus ei nyt kauheasti tyydyttänyt, sillä minulle todettiin vain, että kyllä jokainen heidän vuoro pysähtyy tällä pysäkillä. Mutta jos näin ei kuulemma käy, kannattaa nyt vain odottaa seuraavaa vuoro, se kyllä pysähtyy. Koska kello oli jo lähes 23, oli se myös ainut vaihtoehto jäädä odottamaan seuraavaa vuoroa, sillä enää ei olisi ehtinyt edes Espoon asemalle ja junan kyytiin.

Ymmärrän, että virheitä sattuu, mutta niiden osalta on myös osattava hoitaa jälkipyykki. Nyt kuljettaja oli kuulemma vain unohtanut, että hänen pitäisi tuossakin pysäkillä pysähtyä. Minulle tarjottiin ensiksi lahjakorttia Pohjolan Liikenteen vastaavalle vuorolle, mutta kun ilmoitin, että lahjakortilla minun on vaikea maksaa minulle aiheutunutta yli 25 euron puhelinlaskua, oltiin heillä valmiit korvaamaan myös rahana puhelinlaskua vastaava summa. Tiedustelin samalla, että mikä olisi korvaus odotusajasta Espoossa (millä hinnalla esim. sinä suostuisit seisomaan klo22 – 23.20 välisen ajan pikavuorobysäkillä?), mutta tähän on kirjeenvaihtomme päättynyt.

Petteri jäi varmasti ansaitsemilleen lomille ja reklamaation käsittelyä on jatkettu esimiehen (Ari Rautiainen) kanssa, mutta vastausta ei ole tullut. Ehkä tästäkin pitää kirjoittaa Hesariin ja Turun Sanomiin mielipidepalstalle kirjoitus, jonka jälkeen joku PohjolanLiikenteestä varmaankin vastaa, kun asiasta on kirjoitettu lehden sivuilla.

Mutta hienoa siis, että on tullut myös uusia toimijoita, jotka uskaltavat haastaa olemassa olevia käytäntöjä ja kaataa raja-aitoja, jotka vain haittaavaat kuluttajien mahdollisuutta hyödyntää joukkoliikennettä joustavasti ja maltillisin kustannuksin. Linja-autoliitto on saanut haastajan ja se tekee kilpailusta tervettä – vaikka Onnibus ei ilmaisia lippuja AVIlaisille lahjoitakaan.

Koskakohan saamme raideliikenteeseen ensimmäisen kilpailijan esim. Turku-Helsinki-välille?

| Avainsanat: , , , | Kommentoi