Maahanmuuttajasta maassamuuttaja ja päinvastoin

Sain pikaisella varoituksella kutsun osallistua Siirtolaisinstituutin järjestämään Muuttoliikesymposiumiin, jonka tämänkertainen teema on Maassamuuton monet kasvot.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin toi tilaisuuteen valtiovallan tervehdyksen ja piti alustuksen maassamuuton ja maahanmuuton ajankohtaisista aiheista.
Tässä oma kommenttipuheenvuoroni hieman muokattuna luettavampaan muotoon:

 

Ministeri Wallinin alustuksessa kuulimme maahanmuuton ja maassamuuton nykyhetken tilannetta sekä tulevaisuuden ennusteita. Kuten varmasti olemme kaikki samaa mieltä, maahanmuuton ja maassamuuton huomioiminen onkin entistä tärkeämpää ja asia tulee nostaa mukaan jokapäiväisen politiikan agendalle. Maahanmuuttajat ovat osa kansakuntaamme ja osa politiikkaa tuoden siihen mukanaan uusia tuulia, haasteita sekä mahdollisuuksia.

 

Ministeri Wallin puhui muuttoliikkeen taustoista mainiten, että muuttoliikettä kasvattavat mm. elintasoerot, sodat ja jatkossa myös ilmastonmuutoksesta johtuva pakolaisuus. Suomi kaukaisena pohjoismaana ei voi ottaa vastaan kaikkia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita, mutta luonnollisesti otamme vastaan oman osamme ja sellaisen määrän, jotta pystymme pitämään heistä hyvää huolta.

 

Maahanmuuttajien ja pakolaisten vastaanottamisen lisäksi meidän pitää aktiivisella ulkopolitiikalla edistää rauhaa ja parempia poliittisia oloja maissa, joissa sellaisia ei tällä hetkellä ole. Meidän pitää nostaa kansainvälinen kriisinhallinta, rauhanrakennus ja kriisien ennaltaehkäisy entistä vahvemmin ulkopolitiikan keskiöön. Näin on tämän hallituksen kaudella tapahtunut, mutta jatkossa niin on tehtävä vielä selkeämmin. Tuleville hallituksille on hyvä pohja, josta tätä työtä voidaan jatkaa ja Suomi on osoittanut olevansa aktiivinen ja luotettava kumppani niin kriisinhallinnassa kuin myös kriisien ennaltaehkäisyssä. Tästä esimerkkinä parhaiten toimii presidentti Ahtisaarelle myönnetty Nobelin rauhanpalkinto.

 

Työvoiman saatavuudesta, työvoiman ammattitaidosta sekä tulevaisuuden uhkakuvista on esitetty monennäköistä ennustetta ja visiota. Ministeri mainitsikin, että ”Huoltosuhteen heikentyessä Suomi tarvitsee ulkopuolista työvoimaa, mikäli aiomme pitää yllä ja kehittää hyvinvointiyhteiskuntaamme”. Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä. Meidän on saatava töitä tekemään, töiden laadusta tai määrästä riippumatta,  uusia käsiä ja uusia osaajia, kun yhteiskuntamme suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Tässä yhteydessä on mielestäni aiheellista kummeksua esiin nostettuja ajatuksia sekä halua estää ulkomaisen työvoiman pääsyn Suomeen. Totta kai meidän on hoidettava Suomen työttömyys mahdollisimman hyvin, mutta ei se parane vaikeuttamalla työnhakua ja ”jemmaamalla” työpaikkoja ja sulkemalla yhteiskuntamme rajat maahanmuutolta. Päinvastoin, mitä nopeammin vapaat työpaikat täytetään, sitä paremmin yrityksillä menee ja sitä enemmän meille syntyy uusia työpaikkoja. Työvoimaviranomaisilla on tälläkin hetkellä tuhansia avoimia työpaikkoja, joihin ei tahdo löytyä tekijöitä. Ja nyt ollaan vasta toipumassa lamasta, joten voimme kuvitella mikä on tilanne, kun talous lähtee taas kunnolla nousuun. Tässäkin ongelmassa on omalta osaltaan kysymys maassamuuton ongelmista, sillä vapaana olevat työpaikat ja ilman työtä olevat henkilöt eivät monestikaan ole samalla paikkakunnalla tai edes samalla seudulla. Ennen muutettiin työn perässä pitkiäkin matkoja, mutta nykyään ei siihen aina lähdetä.

 

Kotiutuminen ja kotouttaminen ovat keskiössä, kun pohdimme kulttuurin monimuotoisuudesta Suomelle muodostuvaa voimavaraa. Se, että meille tulee uusia ihmisiä uusine taitoineen ja ideoineen, pitää nähdä voimavarana eikä uhkana. Oma käsitykseni on, että ihmisen joka muuttaa Suomeen, on noudatettava Suomen lakeja ja opeteltava suomea tai ruotsia. Mutta ei heistä ole mitenkään syytä tulla meidän suomalaisten kopioita. Jos asia käännetään päinvastoin ja pohditaan suomalaista muuttamassa ulkomaille. Mikä on niitä yleensä ensimmäisiä toimenpiteitä? Yleensä suomalainen rakentaa ensimmäiseksi itselleen saunan. Oli se sitten ”maan tapa” tai ei. Kyllä meillä on siihen oikeus niin kauan kuin emme riko lakeja ja tietääkseni saunanrakentaminen tai saunominen ei vielä ole kiellettyä missään päin maailmaa.

 

Monet politiikan linjauksista tehdään osin väestöpolitiikan perusteella, ja se on mielestäni oikein. Tulevaisuudessa meille tulee tehtäväksi valintoja siitä, miten yhteiskuntaamme kehitämme ja miten väestö keskittyy. Onko tulevaisuudessa pelkästään senioripalveluiden ammattilaisiksi profiloituneita kuntia ja lapsiperheistä koostuneita kuntia, jossa vanhuspalvelut ovat minimissään? Onko mahdollista, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat tässä omaehtoisesti vai vaatiiko se myös laajoja toimenpiteitä? Entistä taloudellisesti vakaavaraisempi, hyväkuntoisempi ja liikkuvampi eläkeväestö tulee muodostamaan jo ensi vuosikymmenellä suuren maassamuuttajien ja maahanmuuttajien ryhmän, niin Suomeen kuin Suomesta.

 

Maahanmuuttajien kotouttamisessa, on kielen oppiminen kaiken A ja O. Aktiivisesti penkkiurheilua itsekin seuraavana ja sitä harrastavana, kiinnitin huomiota myös ministerin havaintoon urheilun vaikutuksesta muuttajien kotouttamisessa, sillä asia on juurikin siten, että urheilun kautta on helppo kotiuttaa ja kotiutua.  Vaikka tällä hetkellä emme täällä Turussa eläkään suurta kiekkohuumaa viime kevään tapaan, on täysin totta, että urheilu yhdistää. Jos pohdimme viime kevättä, niin koko kaupunki eli ja hengitti jääkiekon tahtiin. Kun TPS menestyi, oli jäähalli täynnä mustavalkoista kansaa kannustamassa omiaan. Halliin mahtui montaa kulttuuria ja kotitaustaa, mutta kaikki kannustivat yhden asian puolesta.

 

Summa summarum: Suomeen saa tulla töihin ja tänne saa tulla hakemaan suojaa poliittiselta vainolta tai sodalta, mikäli omassa kotimaassaan on tilanne sellainen, ettei siellä pysty ilman hengenvaaraa olemaan. Meidän pitää kantaa kansainvälinen vastuumme. Ja me tarvitsemme tulevaisuudessa lisää työntekijöitä.  Mutta meidän ei pidä tarjota sellaisia etuuksia, joita muuta EU-maat eivät tarjoa, jotta pystymme harjoittamaan yhteisesti kestävää politiikkaa ja kohtelemaan eu-kansalaisia ja tänne muuttavia tasa-arvoisesti tapahtui maahantulo sitten Suomen itärajalla tai Italian eteläkärjessä.

 

Aktiivisella ja ennakoivalla maahanmuutto- ja maassamuuttopolitiikalla pystymme vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan ja kansalaisten haasteisiin ja kääntämään haasteet mahdollisuuksiksi ja uhat voimavaraksi.