Lisää työtä ilman lisää työaikaa tai palkkaa – kuinka kauan näin voi jatkua?

Tässä ajatuksiani työni kautta havaitusta ongelmasta uupumisen ja väsymisen sekä kohtuuttoman työkuorman osalta. Mitä mieltä sinä olet?

Monessa kunta-alan, yksityisen sektorin, järjestön ja seurakunnan työpaikassa on kohdattu tarvetta tehostaa toimintaa ja saada työt tehtyä entistä pienemmällä henkilöstömäärällä. Monelle on tuttua, että työkaverin eläköityessä tai vaihtaessa työpaikkaa ei tilalle palkatakaan ketään, vaan työt jaetaan muiden työntekijöiden kesken.

Työntekijän kannalta tilanne on lohduton, sillä työnantaja voi määrätä lisää työtehtäviä, kunhan nämä tehtävät ovat samankaltaisia kuin aikaisemmatkin työt. Lisätyön määrä ei näy kuitenkaan mitenkään palkassa. Usein kuultu toteamus onkin, että kun työn vaativuus ei ole kasvanut, ei ole tarvetta tarkastaa myöskään palkkausta. Tilanne on tuttu erilaista hallinto- ja asiantuntijatyötä kunnissa ja kuntien omistamissa yhtiöissä tekeville, joita Ammattiliitto Jytyn jäsenistä on merkittävä osa.

Esimerkiksi eräässä Varsinais-Suomen kaupungissa koulusihteerit ovat kohtuuttoman paineen alla, kun työnantaja yhdistää hallinnollisesti kaksi eri koulua ja samalla toisen koulun koulusihteeri eläköityy. Itse opetustyössä muutosta ei välttämättä huomaa, mutta hallintotyötä tekevän koulusihteerin työmäärä voi jopa tuplaantua. Työnantajan mielestä työn vaativuus ei muutu eikä tarvetta lisähenkilön palkkaamiseen nähdä tarpeelliseksi.

Erikoista tilanteessa on se, että koulunjohtajana toimiva opettaja saa lisää vapautusta opetustyöstä, koska nyt johdettavana on kaksi koulua, mutta koulusihteerinä työskentelevä henkilö ei saa muuta kuin lisätyötä.

Työn lisäämisen määrästä ei valitettavasti ole mitenkään yksiselitteisiä ohjeistuksia, joiden mukaan toimia ja joiden perusteella voi edellyttää palkantarkistusta.

Korkein oikeus (KKO: 2010:60) on antanut päätöksessään yhden linjauksen työmäärän lisäämisestä: työntekijä oli toiminut kuntosalilla pääasiassa siivoojana ja vastannut noin 600 neliömetrin siivoamisesta. Yhtiön laajentuessa työnantaja määräsi saman työntekijän siivottavaksi uuden 400 neliömetrin tilan.

Työntekijä oli kieltäytynyt näin merkittävästä lisätyöstä, jonka jälkeen hänet oli irtisanottu vedoten työstä kieltäytymiseen. Oikeus totesi, että uusi velvoite oli muuttanut oleellisesti työsuhteen ehtoja eikä työnjohto-oikeudella voinut yksipuolisesti määrätä lisätyötä.

Mutta miten on esimerkiksi erilaista hallinto-, asiantuntija- ja ict-työtä tekevien ammattilaisten tilanne, kun työn määrää ei ole näin yksinkertaista mitata?

Toivottavasti työnantajat ymmärtävät, että liika on liikaa eikä työkuormaa voi loputtomasti nostaa. Jossain kohtaa kamelin selkäkin katkeaa, joka näkyy esimerkiksi sairauspoissaoloina.

Työkyvyttömyyspäätökset tulevat huomattavasti kalliimmiksi kuin työkuorman pitäminen kohtuullisena ja työhyvinvoinnista huolehtiminen. Toivottavasti työnantaja arvostaisi myös eri ammattien työtä tasavertaisesti, sillä jokaisen työ on tärkeää.

Kimmo

Kuntavaalit – keväällä vai syksyllä?

Kuntavaalit pitäisi käydä reilun kuukauden kuluttua. Suomi on sulkemassa itsensä maaliskuuksi koronauhkan kasvaessa (paitsi rajojen yli saapuvia ei vieläkään saada pakkotestauksen piiriin). Kotiäänestys onnistuu, joskin siihen pitää ilmoittautua jo 6.4.

Tänään (3.3.2021) on todettu taas uusi ennätyksellinen määrä tartuntoja, kun Varsinais-Suomessa todettiin 114 ja koko maassa 797 todettua tapausta! Ja samanaikaisesti rokotustahti on pysynyt kohtuuttoman hitaana eikä missään kunnassa olla saavutettu edes 20% kattavuutta.

Valtiovalta on tiukasti pitänyt kiinni kuntavaalien järjestämisestä keväällä huhtikuussa. Oikeusoppineista on alkanut kuulua jo toisenlaisia puheenvuoroja ja hentoja kehotuksia pohtia vaalien siirtämistä syksyyn ja ennenkaikkea turvallisempaan ajankohtaan.

Itse kannatan vaalien siirtämistä. Viimeksi vaalit siirrettiin syksystä kevääseen, eikä tuolloinkaan Suomi kaatunut, kunnat eivät jääneet ilman päätöksentekijöitä eikä kenenkään oikeuksia tällä muutoksella loukattu. Miksi nyt ei voisi toimia samalla tavalla, kun syitä vaalien siirtämiseksi varmasti on?

Kuntavaaliteemat pysyisivät varmasti samoina myös loppuvuodesta, maakunta/sote/hyvinvointialue-uudistus olisi yhä tekeillä ja käsittelyssä, enkä usko että olisi kenellekään haittaa siitä, että yhteiskunnassamme saattaisi olla hieman kirkkaampi näkemys tulevaisuudesta verrattuna tämän hetken ”usvaiseen näkymään”.

Sen toki myönnän, että osa vaaleja varten otetuista kuvista pitäisi ottaa uusiksi, jos ei syksyllä haluaisi talvisilla vaalikuvilla kampanjaa käydä. Tämä on pieni hinta siitä, että kaikki pääsisivät varmasti äänestämään ja äänestäminen saataisiin toteutettua turvallisesti.

Yksi neljästä

Jytyliitto on valitsemassa itselleen puheenjohtajaa ensi kuussa, kun uusi valtuusto kokoontuu järjestäytymiskokoukseensa ja valitsee liitolle puheenjohtajan lisäksi uuden liittohallituksen. Puheenjohtajakausi on valtuustokauden eli neljän vuoden pituinen.

Itse olen ehdolla puheenjohtajaksi. Lisätietoja tästä löytyy Jytyn omilta sivuilta, kun sinne päivittyy tiedot ehdokkaista. Tässä on lyhyt uutinen, joka julkaistiin viime viikolla.

Valtuuston jäseniä on 37, joista 24 on täysin uutta valtuutettua. Jotta he voisivat valmistautua mahdollisimman hyvin kokoukseen ja saada hyvän käsityksen ehdokkaista, toivoisin muutamaa tilaisuutta, jossa puheenjohtajakandidaatit ovat esillä. Kutsutaan niitä sitten paneeleiksi tai väittelyiksi, sillä ei ole väliä, kunhan tilaisuuksia järjestetään. Nykytekniikalla tilaisuudet voivat olla myös osittain verkkolähetyksiä, jolloin kaikki valtuutetut pääsevät seuraamaan keskustelua vaikka omalta kotisohvaltaan.

Katsotaan miten käy. Voittajana on kuitenkin Jyty, joka saa puheenjohtajaksi yhden neljästä hyvästä ehdokkaasta.

Tässä tunnelmaa oman lähityöhteisöni eli järjestöosaston tapaamisesta elokuulta 2020.

Järjestöosaston seminaarin paluumatkalla törmäsimme Puumalan rannalla Villeen. 🙂

Mielipidekirjoitukseni Kunnallislehdessä 9.10.2018

Tässä tämän päivän mielipidekirjoitukseni Kunnallislehdessä. Tarina kertoo siitä, miten meistä oli tulossa paimiolaisia, mutta hintalappu olisi ollut 150 000€. Nyt pääsisi puolella hinnalla… 

Asiakaspalvelun huonous ja hienous

Asiakaspalvelu on asia, jolla jokainen palveluntarjoaja voi erottua edukseen tai  haitaksi.

Itse koin nämä palvelun molemmat äärilaidat hotellimajoituksen yhteydessä elokuun lopussa. Lyhyesti kerrottuna kävi niin, että omassa huoneessani oli vieras henkilö nukkumassa ja hotelli oli täynnä. Koripallon EM-kisat käynnissä ja kaikki Hesan hotellit loppuunmyyty. Respan väki oli unohtanut keskustella kanssani, että sopiiko koulutusreissullani majoittaa yksi kurssilainen samaan huoneeseen yhteiseen sänkyyn. Tästä alkoi tapahtumaketju, joka osoitti miten kaikki asiat, jotka asiakaspalvelussa voi mennä pieleen, ne myös menevät pieleen. Sain yösijan ystävien luota, joten taivasalla en joutunut nukkumaan ja aamupalakin tarjottiin.

Haluan kuitenkin keskittyä siihen, miten asiakaspalvelun hienous tulee esille, kun asialla on ammattilainen. Kaksi päivää tapahtuneen jälkeen sain soiton hotellin johtajalta, sillä siihen mennessä ei kukaan ollut asiaa halunnut hoitaa suuntaan tai toiseen. Hotellin johtaja Mika Mustasilta oli ollut puhelimen ja sähköpostin tavoittamattomissa tapahtuneen aikaan ja pääsi purkamaan tilannetta parin päivän viiveellä. On ymmärrettävää, että ihmiset tekevät virheitä ja mokia sattuu, mutta silloin on oleellista miten nämä asiakkaalle korvataan, jotta asiakas kokee tulleensa kohdatuksi ja virhe hyvitetyksi.

Tuohon Mikan puhelinsoittoon asti olin valmis vaihtamaan tulevat koulutukset ja kokoukset toisen ketjun hotelliin, mutta nyt tilanne on toinen. Kävimme hyvän keskustelun puhelimissa, jossa Mika pyysi edustamansa tahon puolelta anteeksi ja, mikä tärkeintä, oli oikeasti pahoillaan. Ei siis mitään Sillanpään tyylistä ”anteeksi, että ajoin keltaisen viivan yli – huumeista ei anteeksi tarvitsekaan pyydellä”, vaan aito ja asiakkaalle osoitettu pahoittelu virheestä.

Sain perheeni kanssa kutsun tulla lomalle Helsinkiin Sokos Hotel Vaakunaan, jossa majoituimme sviitin upeisiin puitteisiin ja ruokailimme illallisen Loiste-ravintolassa Helsingin kattojen yllä. Ravintolan ehdottomia hienouksia on iso ja monipuolinen leikkihuone, jossa lapsemme viihtyivät pitkään, ja saimme vaimoni kanssa nauttia illallisesta kahdestaankin. Lisäksi seuraava majoitus työmatkalla Pasilassa oli korotetussa huoneluokassa, ja näistä paremmista huoneista pääsi nauttimaan myös kollegani ympäri Suomea.

Virheen sattuessa on oleellista myöntää tapahtunut ja koittaa paikata se siten, että asiakas kokee tulleensa ymmärretyksi ja hyvitetyksi. Virhettä ei välttämättä saa poistettua, mutta miten se käsitellään, on tärkeintä. Itse aikoinaan ravintolapäällikkönä en saanut tarjoilijan kaatamaa punaviinilasillista pois asiakkaan vaatteilta, mutta sain asiakkaan lähtemään tyytyväisenä pois höyrylaivalta ja tulemaan myös uudelleen –  sekä suosittelemaan ravintolaamme ja palveluitamme myös muille. Tässä Mika osoitti olevansa ammattilainen; hän ei saanut henkilökunnan virhettä poistettua parin päivän viiveellä, mutta sai minut tulemaan uudelleenkin heidän asiakkaaksi sekä suosittelemaan palveluita myös muille. Sokos Hotel Pasila sekä Vaakuna ovat tulevaisuudessakin hotelleja, joissa mielelläni asioin.

Tänään taas majoitun työkavereideni kanssa Sokoshotel Pasilassa. 🙂

Vesi kielellä

Kotona on luettu innolla useita eri Timothy Ferrisin kirjoja ja kuunneltu The Tim Ferriss showta. Miehen kirjallisuudesta löytyy myös kokkauskirja ja tästä kirjasta löytyi myös mielenkiintoinen resepti kielestä. Tätä piti kokeilla!

Turun Kauppahallista kieli matkaan mukaan ja kotiin kokkaamaan. 🙂 Myyjältä sain kyllä ohjeen keittää reilun kilon painoista kieltä noin 1,5h, jonka jälkeen nahka lähtee helposti ja saa kypsää lihaa leikattua helpommin. Koitin pyytää kieltä nyljettynä, mutta siihen ei myyjä suostunut, joten homma jäi minulle kotona tehtäväksi.

Ihan näin pitkää kieltä ei uskoisi lehmällä olevan. 🙂

Ohjeen mukaan kielen nylkeminen näytti helpolta ja kävi nopeasti, mutta kyllä siinä tovi kesti. Tämän jälkeen valmis liha pakkaseen puoleksi tunniksi, jotta siitä on helpompi leikata ohuita siivuja paistamiseen. Pakastumisen aikana valmistui sitten marinaadi lihalle ja lisäksi kastike, johon paistettua lihaa on sitten maukasta dipata.

Tarkkaa työtä

Liha pakkasesta, ohuiksi siivuiksi ja noin vartiksi marinaadiin maustumaan. Maustumisen jälkeen sitten pannulle. Taisin leikata liian paksuja siivuja, kun paisto-ohjeena ollut maksimi viisi sekuntia per puoli ei kyllä riittänyt. Liikaakaan ei saanut paistaa, ettei liha muuttuisi sitkeäksi ja maku heikkenisi. Resepti oli reilulle 200 grammalle kieltä ja nyljettynä sitä oli meillä edelleen lähes 800 grammaa, joten ihan koko määrää emme kerralla siis valmistaneet kahdelle aikuiselle ja yhdelle alle kaksivuotiaalle.

Maustumista ennen paistamista

Odottelin vesi kielellä, että sain siivut paistetua ja päästään maistamaan. Maku oli kyllä hyvä, mutta ehkä siivut olivat tosiaan vähän liian paksuja. Tykkäsin kyllä ja tykkäsi kyllä muutkin – eniten ehkä kuitenkin Venla, joka halusi haarukkaansa useamman palan lisää ja kastiketta päälle.

 

Valmista tuli!

Vielä jäi siis kieltä pakkaseen, joten seuraavalla kerralla ohuemmat siivut ja kehitän itseäni kielimiehenä.

PS. Piti kirjoittaa myös hyvinvointiprojektista, mutta tämä oli ajankohtaisempi aihe. Väliaikatietona voin kertoa kuitenkin, että kiloja on nyt lähtenyt reilu 7kg ja saman verran on siis vielä jäljellä. Puoliväli häämöttää sekä ajallisesti että painon muodossa. 

 

Yhteistyöllä tuloksia!

Kuntavaaleissa, kuten valitettavasti vaaleissa yleensäkin, keskitytään mielestäni nykyään liikaa arvostelemaan muita ja korostamaan omaa erinomaisuuttaan – kehitys on ollut ikävä ja yhtään lokakampanjaa taikka muuneltua totuutta en haluaisi nähdä.

Kuntapolitiikassa, kuten valtakunnallisestikin, tuloksia saadaan yhteistyöllä. Yhdessä omassa ryhmässä ja yhdessä muiden ryhmien kanssa. Yksin ei kukaan saa mitään aikaiseksi, sillä yhdellä äänellä ei yksin saa edes kannatusta omille esityksilleen.

Minulla on ollut ilo työskennellä fiksujen ihmisten parissa ja tehdä heidän kanssaan myös yhteistä kampanjaa. Ei ole ollut väliä onko kyseessä ollut eduskuntavaalit tai kuntavaalit, olemme löytäneet aina hyvän porukan eri ryhmistä tekemään kampanjaa keskenään yhteisen potin kasvattamiseksi.

Tälläkin kertaa hyviä ehdokkaita on jokaisessa ryhmässä ja nostin jo yhdessä FB-postauksessa esille hyviä ehdokkaita sekä Kaarinasta että lähikunnista. Ja siinä oli vain osa – hyviä ehdokkaita on vaikka kuinka ja oleellista on käydä äänestämässä. Minulle esitettiin kysymys, että miksi kehun muita kaarinalaisia ehdokkaita, kun ne kilpailevat samoista äänistä kanssani? Tottakai kehun! Kehun hyviä tekijöitä, joiden kanssa tiedän päätöksenteon sujuvan ja teemme yhdessä parempaa Kaarinaa kaarinalaisille. Ei ne muille annetut äänet ole edes minulta pois, vaan ne on meille kaikille. Pois ne ovat nukkuvien puolueelta, jotka jättävät äänestämättä. Ja jos kehujen kautta löytyy hyviä ehdokkaita äänestäjille, olen onnistunut tavoitteessani.

Ja tässä näiden vaalien yhteismainos. Minulla on ollut kunnia tehdä työtä kaavoitus- ja rakennuslautakunnassa Jere Järvisen kanssa viime vaalikaudella ja nyt olen saanut seurata hänen työtään kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Sillanrakentajia tarvitaan tulevaisuudessa, joten jos haluat äänestää demaria, niin äänestä Jereä!

Yhteistyöllä tuloksiin – Jere ja Kimmo valtuustoon!

Laserilla leikaten – kuin veitsi sulaan voihin!

 

Kaarinassa on käynnissä yrittäjyysviikko ja perinteisesti viikon aikana on ollut tapana kutsua kunnan päätöksentekijöitä TET-jaksolle paikallisiin yrityksiin tapaamaan yrittäjiä sekä työntekijöitä.
(TET = työelämään tutustuminen, joka sekin on muuten Kaarinasta lähtöisin, kun paikallinen nuorkauppakamari on kyseisen konseptin luonut ja luovuttanut 80-luvulla valtakunnallisesti hyödynnettäväksi)

Itse sain kutsun tutustumaan yritykseen, joka on perustettu vuonna 1979 – samana vuonna kuin itse olen syntynyt!  Aimo Virtanen Oy sijaitsee Piispanristillä ja nimensä yritys on saanut perustajaltaan, ja nykyään yritys on siirtynyt seuraavalle sukupolvelle. Työntekijöitä vakituisesti seitsemän + kesätyöntekijät ja liikevaihtoa noin 1,5 milj €. Esittelykierroksen minulle piti Lehtovaaran Päivi, joka on nyt ollut hommissa perheyrityksessä viitisen vuotta.

Kaikille meille on varmasti tv:stä, JamesBond-leffoista nyt ainakin, tuttua, miten tehokas laser leikkaa mitä vaan ja hikikarpalot otsalla supersankari pääsee pälkähästä juuri viime tipalla, ennen kuin laser olisi sankarinkin paloitellut. Aimo Virtasella laserit tekevät nykyään työtä supersankarin tavoin – aikoinaan töissä ollut jopa 30 henkeä ja nykyään pienempi porukka tekee saman määrän tuotteita, kun laserit hoitavat tuon kovimman työn eli leikkuun.

Tässä firman toinen supersankari työssään:

 

Täällä työpaikalla ei kukaan ole vaarassa laserille, sillä työntekijöiden turvallisuudesta on pidetty hyvin huolta. Yhtiö on myös siirtynyt kokonaan maalämpöön ja muutenkin ympäristöstä pidetään huolta minimoimalla metallijäte, yms. Ja vaikka nykytekniikkaa hyödynnetään ja konekantaa on uusittu sekä modernisoitu, oli myös vanhoja koneita yhä käytössä. 70- ja 80-luvulla on tehty kestäviä koneita, joilla on edelleen käyttöä.

Oli mukava tutustua yrityksen toimintaan ja kuulla tuotteista sekä tulevaisuuden näkymistä. Yrittäjillä on asiat sujuneet kaupungin suuntaan mukavasti eikä tällä hetkellä suurempia toiveita ollut. Lienee siis Kaarina toiminut yrittäjäystävällisesti. 🙂  Ja oli mukava kuulla, että Päivi on lähtenyt mukaan myös kuntavaaliehdokkaaksi, joten tässä on teille hyvä (piikkiöläinen, yrittäjä, äiti, yms.) ehdokas Kaarinan kaupunginvaltuustoon! Päivin ehdokassivu löytyy täältä.

Pari esimerkkiä, mihin laserilla pystytään:

Itselläni olisi yläasteella mennyt kyllä lukuvuosi tai parikin, jos olisin lähtenyt metallinpalasesta sahalla ja viilalla moista työtä tekemään!

Kiitos kutsusta TET-jaksolle ja menestystä Aimo Virtanen Oy:lle!

 

 

 

Tossua toisen eteen

Olin viikonloppuna työmatkalla Jyväskylässä lähes 150 jytyläisen luottamusmiehen kanssa. Mukava viikonloppu, paljon uusia toimijoita ja hyvää työskentelyä luottamusmiesten kesken – hyvä pohja sekä uusia eväitä juuri alkaneelle luottamusmieskaudelle!

Lauantaina oli pieni tauko, jonka aikana ehdin hieman kuntoilemaan. Kuntosalin olin testannut jo aamulla, joten nyt oli hyvä hetki käydä juoksemassa pieni lenkki. Sain työkaverini lenkkiseuraksi ja paikallisoppaaksi, joten tossut jalkaan ja menoksi.

En ole itse käynyt pitkään pitkään aikaan lenkillä, joten nyt oli hyvä aika taas palata tämän lajin pariin. Opin myös työkaveriltani uuden hölkkätermin liittyen siihen mitä vauhtia juostaan – nimittäin PPP-vauhti. Tämä tarkoittaa siis, että Pitää Pystyä Puhumaan kaverin kanssa. Tämä vauhti sopi minulle enemmän kuin hyvin.

Koitin tallentaa kameralla upean täysikuun sekä taivaanrannan, mutta lenkin lopulla selkeästikin oli hankaluutta pitää kameraa pitkään paikallaan ja siksi hieman epätarkka kuva. Vieressä yhteenveto juoksulenkistä.

Melkein kuusi kilometriä tuli mittariin ja lenkkikeli oli mitä parhain. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle ja hiljalleen saada sekä vauhtia että pituutta lenkkiin lisää.

 

Lajikirjoa laajemmaksi:

Olen nyt vuoden alusta alkaen päässyt hyvin liikkumaan ja muutama uusi laji on tullut mukaan liikkumiseeni. Sulkapallo sekä uinti ovat uusia tuttavuuksia kuntoilumielessä, hiihto ja lentopallo ovat jo aiemminkin kuuluneet kuntoiluuni. Jos sinulla on joku laji, jota harrastat tai jota haluaisit kokeilla, niin kutsu minut mukaan testaamaan kanssasi.  Nyrkkeilysäkiksi en lähde, mutta muuten lupaan suhtautua ehdotuksiin enemmän kuin avoimesti – laita siis kutsua ja kuntoiluehdotuksia tulemaan! 🙂

 

 

6,2kg / 45,5% / 36,7%

Osallistuin tänäänLogomossa järjestettyyn Aluetietofoorumiin, jossa käsiteltiin tiedolla johtamista, sitä miten dataa voidaan höydyntää tietoperustaisessa päätöksenteossa ja millainen on älykäs ja sopeutumiskykyinen organisaatio.

 

Nuo otsikossa esitetyt luvut ovat mitattua dataa eli tietoa, joka kertoo omasta edistymisestäni tässä ”kesäkuntoon”-projektissa. Päivän yhdessä luennossa todettiin kuvassa esitetyn lailla, että älykkyys on kyky tehdä organisaation kannalta tarkoituksenmukaisia ratkaisuja ja kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Älykäs organisaatio hyödyntää myös teknologiaa. Totesin johtavani omaa projektiani älykkäästi!

Latasin projektin alussa kännykkääni ”Tarkkaile painoasi”-sovelluksen, jonne sai syöttää taustatiedot organisaatiosta eli itsestäni sekä tavoitteista, joita on asetettu. Nyt aamuisin kun merkkaan vaa’an lukemat, saan itselleni tietoa, miten olen onnistunut itseäni johtamaan. Tällä hetkellä olen onnistunut tiputtamaan painoa 6,2kg, joka on siis 45,5% asettamastani tavoitteesta. Ajallisesti olen käyttänyt vasta 36,7% projektin koko kestosta, joten ollaan paremmin aikataulussa kuin Turun kaupunginteatterin remontti taikka Länsimetro, ennusteen mukaan valmista pitäisi tulla reilua kuukautta ennen projektin päätöstä. Katsotaan miten käy ja tuleeko jotain yllätyksiä tässäkin projektissa!

Selkeästi tätä organisaatiota johdetaan älykkäästi: teen tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, olen sopeutunut muuttuneeseen tilanteeseen ja hyödynnän teknologiaa apunani. Johtamisen myötä on jo nyt muuttunut myös tapani ajatella. Olen lähdössä nyt perjantaina työmatkalle Jyväskylään ja sain itseni kiinni pohtimassa viikonlopun osalta ihan kummia – pohdin nimittäin onko hotellissa kuntosali ja pitäisikö minun ottaa myös juoksukamat mukaan lenkkeilyä varten!